Suomi voitti ylivoimaisesti joukkuemäen Lahdessa vuonna 1995. Kisatytöt heittivät ilmaan joukkueen ankkurina toimineen 22-vuotiaan Jannen.

Nuorta mäkimiestä oltiin vielä vuonna 1995 vastassa lentokentällä oman äidin voimin. Janne voitti tuolloin kultaa Thunder Bayn MM-kisoissa.

Janne Ahonen "aitona mäkiblondina" Keski-Euroopan mäkiviikon karsinnoissa Oberstdorfissa 1996.

– Vaaleaveriköillä on hauskempaa, taitaa Janne tuumata pokattuaan Norjan Trondheimin MM-kisoissa pikkumäen kullan vuonna 1997.

Janne palasi ristiveriseen lookiinsa millenniumin kunniaksi. Hassut lasit pääsivät koeajoon Keski-Euroopan mäkiviikolla Garmisch-Partenkirchenissä.

Vuonna 2001 taas blondina viihtynyt mies esitteli mäkijoukkueen tiedotustilaisuudessa myös silmälasinsa ja verrattain ison korvakorunsa.

Janne ilme vakavana huhtikuussa 2003 Drag Racing -auton ratissa.

Hollolan kesän komein hääpari oli Tiia ja Janne Ahonen, jotka sanoivat tahdon Hollolan keskiaikaisessa kirkossa.

Elokuussa 2007 Janne esitteli uuden lookinsa, johon kuului täysparta.

Janne herkistyi kyyneliin maaliskuussa 2008 kertoessaan päätöksestään lopettaa uransa. Hän voitti pitkällä urallaan kaksi henkilökohtaista maailmanmestaruutta sekä ennätykselliset viisi kertaa Keski-Euroopan mäkiviikon.

2.6.2008 Janne pokkasi Suomen Urheilugaalassa vuoden sykähdyttävin hetki -palkinnon.

Heinäkuun 9. päivä mies järjesti vielä jäähyväiskisat Lahdessa ja sanoi hyppäävänsä siellä viimeisen hyppynsä. Mutta sunnuntaina 8.3.2009 miehen ura sai vielä uuden suunnan, kun hän kertoi palaavansa jälleen mäkimonttuun ja tähtäävänsä vuoden 2010 olympialaisiin.

Mäkikotkasta julkaistiin vuoden 2009 elokuussa Kuningaskotka-kirjan. Kirjan oli tehnyt toimittaja Pekka Holopainen. Kirja herätti huomiota Keski-Euroopassa asti.

Ahonen teki uskomattoman paluun mäkihypyn huipulle oltuaan legendaarisella Keski-Euroopan mäkiviikolla toinen.

Mäkikotka sai vielä yhden mahdollisuuden unelmansta toteuttamiseen – henkilökohtainen olympiamitali on ollut miehen unelmana jo kauan.

Mitali oli taas niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana. Ahonen oli Vancouverin olympialaisten normaalimäessä harmittavasti neljäs.

Ja tähän tyssäsi koko olympianunelma. Polvivamma isonmäen harjoituksissa lopetti Ahosen uran olympiahyppääjänä.