Samae Koskinen: Elossa

10.03.2009 15:54

Tähtiä 4

(Suomen Musiikki)

Esikoisensa jälkeen Sister Flon keulakuva Samae Koskinen antoi odottaa kolme vuotta ennen uutta materiaalia. Sitä kannatti odottaa. Elossa-albumillaan hän on ottanut uudenlaisen lähestymistavan kappaleiden rakentamiseen. Järjestys on mietittyäkin mietitympi. Aluksi melodiat kuulostavat aivan perusmateriaalilta, jota kuulee päivittäin. Tämä ei ole sitä miltä ensin näyttää, vaan jotain paljon syvempää.

Aikasi loppuu ja varsinkin Vapaamuurari tuovat väkisin mieleen entisajan punkin sanoituksiltaan ja voimaltaan. Soitto kuulostaa toki paremmalta. Vaikka laulu ei tahdo mahtua intonsa vuoksi raameihin, se pysyy tahdissa. Unelmia ja parempaa maailmaa rakennetaan kappaleessa Ettei kukaan lähtis yksin.

Hyvin harvalla levyllä on yhtä hienosti rakennettu side kaikkien kappaleiden välillä. Episodimainen rakenne luo intensiivisen tunnelman, joka tiivistyy loppua kohti. Kuunneltuaan koko albumin, saavat ensimmäiset huolettoman kuuloiset sanoitukset aivan uudenlaisen tunnelatauksen. Kansien sisältä kumpuaa yhtenäinen tarina monen eri henkilön näkökulmasta. Kuin katselisi elokuvaa.

Vaikka Elossa-albumi on tarinaltaan raskas ja saa kuuntelijansa pohtimaan omaakin taivaltaan maan päällä, se ei ajaudu paatokseen ja pahaan oloon kuin kappaleessa nimeltä 27. musiikkimaailma on kaikesta huolimatta nimensä mukaisesti elinvoimaista ja hetkessä elämistä. Löytyyhän paketin päältä viikonlopun aloitusralli Perjantai. Yllättävämpi ja koskettavampi elämys, jota päällepäin olisi uskonutkaan.

Teksti: Tiia Suorsa