Valomerkin jälkeen (One Night at McCool's)

16.05.2002 17:55

USA 2000. Ohjaus: Harald Zwart. Käsikirjoitus: Stan Seidel. Tuotanto: Michael Douglas ja Allison Lyon Segan. Kuvaus: Karl Walter Lindenlaub. Leikkaus: Bruce Cannon. Pääosissa: Matt Dillon, Liv Tyler, John Goodman, Paul Reiser, Michael Douglas, Richard Jenkins, Reba McEntire. Kesto: 90 min.

Miehinen halu naiseen ja naiseuden mysteeri ovat tunnetusti elokuvan ikuisuusaiheita. Mikä virkistävää, Hollywood on viime vuosina innostunut tarkastelemaan näitä uusista, ironisista ja parodisista vinkkeleistä, ja sellaiset komediat kuin Tri T ja naiset ja Mitä nainen haluaa ovat räjäyttäneet kassoja.

Johdonmukaisena jatkona voisi pitää myös Harald Zwartin näppärää kreisikomediaa, jossa miesparat saavat toden totta kyytiä vinkeän viettelijättären toimesta. Leffan juoni kehkeytyy kolmen luuserimiehen näkökulmista ja risteävistä tarinanpätkistä, kun he muistelevat kohtalokasta iltaa joka muutti heidän elämänsä. Yksi äijistä avautuu psykiatrille, toinen papille ja kolmas bingossa istuvalle ammattitappajalle.

Pahaa-aavistamaton baarimikko Randy (Matt Dillon) pitää McCool's -nimistä juottolaa, johon eräänä synkkänä iltana marssii Ilmestys. Ilmestys on Liv Tylerin sensuellisti esittämä Jewel, joka välittömästi pistää koko baarin sukat pyörimään. Randy pelastaa hunajapupun raiskaajan kourista ja huomaa pian sekaantuneensa paitsi ryöstöön myös murhaan. Pesänrakennusvimman valtaama seksipommi sekoittaa Randyn ohessa myös tämän niljakkaan serkun (Paul Reiser) ja murhaa tutkivan poliisietsivä Dehlingin (John Goodman) päät. Totaalisesti.
Valomerkin jälkeen irvailee miesten tavalle nostaa Nainen jalustalle ja sokaistua jalustasta niin että kaikki muu hämärtyy. Elokuvan kolme kertojaa ovat tissien ja hamosten vilahtaessa valmiita ihan mihin tahansa; huutia saavat kodit vaimot lapset ja oma elämäkin, kun seisokki on tarpeeksi kova.

Höyhenenkepeän hulluttelun osatuottaja Michael Douglas tekee itseironisen roolin bingoon hurahtaneena tappajajääränä, jota vanhemmiten ei jaksa kiinnostaa muu kuin se naisen osa jota ei koskaan enää saa. Perussympaattinen Paul "Hulluna sinuun" Reiser revittelee nyt itserakkauteensa tikahtuvana juppiällötyksenä, joka löytää itsestään terapeutilla ramppaavan nahkafetisistin. Matt Dillon on parhaimmillaan hidasälyisissä junttirooleissa kuten tässä, ja aina mukava John Goodman vetää pisteet kotiin kaikki periaatteensa hylkäävänä poliisiurhona.

Herkullisesti tyylitelty satiiri kiihdyttää tahtiaan koko ajan yltyäkseen lopulta absurdiksi rikos-rakkaus-kaahailuksi, jossa pyssyt paukkuvat, ruoskat viuhuvat ja Village People soi. Savuavien raunioiden tuhkasta nousee runsaspovinen Liv Tyler.

Teksti: Tuuve Aro
Kuva: CTS Egmont