Valentine

16.05.2002 17:51

USA 2000. Ohjaus: Jamie Blanks. Käsikirjoitus: Donna Powers. Tuotanto: Dylan Sellers. Kuvaus: Rick Bota. Leikkaus: Steve Mirkovich. Pääosissa: Katherine Heigl, David Boreanaz, Denise Richards, Marley Shelton, Jessica Capshaw, Jessica Cauffiel. Kesto: 90 min.

Ympyrä sulkeutuu pitkään jatkuneessa teinikauhubuumissa. Kun itsereflektiiviset Screamit parodioivat alkuperäisiä säikyttelyjä ja Scary Movie muiden muassa Screameja, niin nyt palataan taas astetta "vakavampaan" kauhuun. Vaikka myös Valentine vie kliseillä leikkivän lajitietoisuuden äärimmilleen, se on huomattavasti pelottavampi ja raaempi kuin viimeiset edeltäjänsä. Nuoria ruumiita syntyy tuttuun tapaan naamioidun tappajan toimesta, mutta murhien inhottavuuteen on panostettu erityisellä hartaudella. Nauru tahtoo tikahtua kurkkuun.

Teinikauhuleffojen peruskuvioonhan kuuluu seksin ja kuoleman yhdistäminen; höllähousuiset päätyvät ilman muuta lihoiksi, kun taas siveyden sipuli päähenkilö saattaa säilyttää henkiriepunsa jatko-osia varten. Tätä Halloweenin sun muiden asetelmaa käyttää myös Valentine - ja mikäpä olisikaan otollisempi ajankohta seksuaalisesti patoutuneelle psykopaatille kuin rakkauden juhla Valentine's Day, jona kaikkien on saatava ja vähän äkkiä.

Leffan keskiössä on joukko sexyjä sinkkupimatsuja, jotka etsivät deittejä kirjaimellisesti henkensä kaupalla. Paige (Villien kuvioiden pusuhuuli Denise Richards) on paatunut supervamppi, Dorothy (Jessica Capshaw) entinen läski tyttö ja Shelly (Roswellin Katherine Heigl) hyvä ja kunnollinen blondi, joka ei muuta toivo kuin että komea Adam (David Boreanaz) lakkaisi juopottelun ja ryhtyisi luotettavaksi boy friendiksi. Kauheita alkaa tapahtua, kun yhteinen tuttu ja entinen koulukaveri löytyy puukotettuna ja jäljet johtavat vanhaan kouluun. Kuka olikaan se nörtti rillipäinen tyyppi jota kaikki simputtivat? Olisiko hänellä ehkä kosto mielessä?

Leffa lainailee ja viittailee eri suuntiin niin tiheään tahtiin ettei omia ideoita juuri jää jäljelle. Psykojen, Perjantai 13. päivien ja muiden ilmeisten esikuvien sekaan mahtuu Brian De Palman mestariteos Carrie, joka onnistui tekemään amerikkalaisten Prom-tanssiperinteestä kaikkien aikojen hirvittävimmän vision. Tutut miljööt hyödynnetään myös tarkkaan: pimeät kellarit, ruumishuoneet, tyhjät hissit, uima-altaat ja portaikot ovat taattua pelottelumaisemaa. Aiemmin murhaajan naamiona on käytetty ainakin molarimaskia, valkoista kauhunaamiota ja pellenaamaria - nyt veitsimies (tai nainen?) sonnustautuu vauvamaiseen kerubin naamaan. Pelottavaa...

Paitsi veriurheiluun keskittyvänä hömppänä, Valentinen voi nähdä myös ironisena kuvana nykyajan sinkkukulttuurista. Sen päähenkilöt juoksevat kilpaa baarien lihatiskeillä, kuumissa hiluissa ja epätoivoisten deittilinjoilla tapaamassa sulhoehdokkaita; he käyttävät seksiä aseena, pettävät toisiaan ja solmivat lyhytjänteisiä suhteita materiaalisista syistä. Siis puukkoa selkään ja silitysrautaa otsaan!

Elokuvan on ohjannut Urban Legendsin tekijä Jamie Blanks ja leikannut Tiedän mitä teit viime kesänä pelottelun leikkaaja Steve Mirkovich. Tehokkaasti toimivaa kauhuviihdettä he ovat jälleen saaneet aikaan: tämän jälkeen on vaikea palata pimeällä kotiin vilkuilematta taakseen ja tarraamatta eteisessä pesäpallomailaan.

Teksti: Tuuve Aro
Kuva: Sandrew-Meronome