Vaarallista seuraa (Mauvaises frequentations)

16.05.2002 16:09

Ranska 1999. Ohjaus: Jean-Pierre Ameris. Käsikirjoitus: Alain Layrac. Tuotanto: Philippe Godeau ja Alain Sarde. Kuvaus: Yves Vandermeeren. Leikkaus: Martine Giordano. Pääosissa: Maud Forget, Lou Doillon, Robinson Stevenin, Francois Berl and, Maxime Mansion, Cyril Cagnat, Delphine Rich. Kesto: n. 90 min.

Hyviä nuorisokuvauksia ei voi koskaan olla liikaa. Ranskalaisen Jean-Pierre Am risin draama Vaarallista seuraa on ilahduttavimmasta päästä, koska onnistuu olemaan realistinen ilman itsetarkoituksellista kyynisyyttä ja koskettava ilman teennäistä opettavaisuutta. Se on klassinen kasvukertomus tytöstä naiseksi, mutta tuoreesti kerrottu sellainen.

Delphine (Maud Forget) on epävarma ja itseään etsivä viisitoistavuotias, jonka kasvukipuihin ei vanhempien neuvot tepsi. Delphineä koettavat lohduttaa leffahullu koulukaveri Justin (Cyril Cagnat), ymmärtäväinen äiti ja maalla asuva isoäiti, mutta tärkeimmät ratkaisut nuoren naisen on tietenkin tehtävä itse. Isällä ei tyttären aivoituksiin ole muuta vastausta kuin neuvoton väkivalta.

Herkän tytön minäkuva alkaa hahmottua uusiin suuntiin, kun hän löytää parhaaksi ystäväkseen jännittävän Olivian (Lou Doillon) ja rakastuu kapinalliseen Laurentiin (Robinson Stevenin). Olivian olemusta varjostaa itsemurhan tehneen sisaren haamu, eikä Laurentkaan ihan vailla ongelmia ole. Mutta nuoruus on kliffaa, kun rakastaa ja tietää vihdoin kuka on. Vasta heränneen lemmen herkkyys - ja samalla koko elokuvan sävy - saa kuitenkin vähitellen raadollisia sävyjä, kun maailma paljastaa Delphinelle tummemmat kasvonsa.

Am ris'n kerronta on rentoa ja irtonaista, kuten myös näyttelijäohjaus. Nuorten törmäilyjä seuraa mielellään ja kiinnostuneena, ja erityisesti Delphinen ja Olivian välinen ystävyys on kuvattu kauniin intiimisti. Elokuvan keskiössä ovat viattomuuden menetys, itsenäistymisen ja ensirakkauden ihanuus ja kurjuus; kasvamisen olennaisuudet.

Francois Truffaut'n mainiot lapsikuvaukset mieleen tuova Vaarallista seuraa on sympaattinen pieni elokuva, joka esittelee joukon uusia raikkaita näyttelijänalkuja. Etunenässä hehkuu Maud Forget ensiroolissaan - hänen ilmeikkäinä elävät kasvonsa ovat elokuvan sielu. Myös Robinson Stevenin kaksinaamaisena Laurentina on vakuuttava. Lene Marlinin MTV-palkittu tunnusrallatus Where I'm Headed luo mukavan taustan tähän vakavampiakin sävyjä tavoittavaan elokuvaan, jossa vastakkain ovat hyvä ja paha, aitous ja epärehellisyys, rohkea ennakkoluulottomuus ja tappava nihilismi.

Teksti: Tuuve Aro
Kuva: Cinema Mondo