Vaihtolippu (Tur & retur)

21.04.2005 13:31

Tähtiä 3puoli

Ruotsi 2003. Ohjaus & käsikirjoitus: Ella Lemhagen. Tuotanto: Charlotta Denward, Tomas Michaelsson. Kuvaus: Anders Bohman. Leikkaus: Malin Lindström. Musiikki: John Erik Kaada. Pääosissa: Amanda Davin, Jørgen Langhelle, Helena af Sandeberg, Torkel Petersson, Julia Ragnarsson, Leonard Goldberg, Henny Moan, Bjørn Floberg. Kesto: 88 min.

Ella Lemhagen korjasi vuonna 1999 jättipotin hurmaavalla lastenelokuvallaan Tsatsiki, mutsi ja poliisi (Tsatsiki, morsan och polisen). Lemhagenin elokuvasta pitivät sekä lapset että aikuiset, niin myös meillä Suomessa. Nyt lahden takaa saapuu käsikirjoittaja-ohjaajan tuorein tenavakomedia Vaihtolippu (Tur & retur, 2003).

Elokuvan idea on vanhastaan tuttu: identtiset muukalaiset päättävät hetken mielijohteesta vaihtaa rooleja keskenään. Asetelmaa on käyttänyt niin Alfred Hitchcock (Muukalaisia junassa) kuin amerikkalainen Ansa vanhemmille (Parent Trap) -elokuvasarja. Lemhagenin variaatiossa identiteetin lisäksi sotkeutuu myös sukupuoli: Juliasta tulee Martin ja Martinista Julia. Vaihdokkaat matkustavat uusperheidensä luokse, "Julia" Malmöön äitinsä häihin ja "Martin" Norlantiin isänsä sikafarmille.

Uusi kasvo Amanda Davin esittää sekä 11-vuotiaan tytön että pojan rooleja. Elokuvan ensikertalainen onnistuu sukeltamaan molempiin osiin suorastaan hämmästyttävän hienosti: Davinilta sujuu uskottavasti paitsi uhmakkaan tytön itsepäisyys myös nörtin pianistipojan hiljainen hämmentyneisyys.

Kenelläpä ei olisi jossain lapsuutensa vaiheessa käynyt mielessä haave vanhempien vaihtamisesta? Vaihtolipussa eronneiden vanhempien ainokaisia lykästää kunnolla; vastenmielinen pakkovierailu uusiin naimisiin aikovan äidin ja pohjoisiin maisemiin vetäytyneen isän luona muuttuu lentokentällä jännittäväksi seikkailuksi. Samalla elokuva onnistuu tekemään monta oivallista huomiota uusperheiden lapsien (ja vanhempien) arjen ongelmista ja vastausta vaille jääneistä kiperistä kysymyksistä.

Vaihtolippu ei yllä Lemhagenin aikaisemman menestyksen tasolle. Vaikea tehtävä se olisi ollutkin; monien – sekä kriitikoiden että yleisön – mielestä Ruotsissa ei ole vuosikymmeniin tehty yhtä mainiota koko perheen elokuvaa kuin huippusuosittu Tsatsiki. Odotukset ovat siis olleet aivan huikean korkealla jo valmiiksi. Vaihtolippu on parhaimmillaan tarkastellessaan esiteinien maailmaa vuoroin pojan, vuoroin tytön näkökulmasta. Erot ovat vielä pieniä, joten rajanylitys sujuu helposti. Samaan aikaan orastava kiinnostus vastakkaista sukupuolta kohtaan on kuitenkin jo omiaan synnyttämään hersyviä väärinkäsityksiä ja yhteentörmäyksiä. Lemhagen vahvistaa humoristisia tilanteita korostamalla puitteiden fantasianomaisuutta: Julian narsistisen "gladiaattori-isäpuolen" ja hempeän Kicki-äidin ruusunpunainen huusholli tavoittelee samankaltaisia sadun elementtejä kuin Martinin kiintymys pitkälettiseen viihdepianistiin. Kauneussalonkien ja kehonrakentajien Malmö rinnastuu hupaisasti norlantilaisten "lihansyöjien" pohjoiseen autiuteen.

Elokuvan heikkous on sen kykenemättömyys löytää kerronnalle luonteva, kokonaisvaltainen rytmi. Tarinan alku on kovin hidas, eivätkä kaikki hauskoiksi tarkoitetut mielikuvituskohtaukset irtaudu hienoisesta väkinäisyydestä. Tyhjäkäyntiä ilmenee pitkin matkaa, mutta todelliseen ongelmaan törmätään vasta aivan lopussa, jolloin lasten salaisuudet ovat jo paljastuneet. Elokuvan viimeiset minuutit tuntuvat turhaan pitkitetyiltä lopputuloksen ollessa jo selvillä.

Teksti: Outi Heiskanen
Kuva: KinoScreen Illusion