Samurai Fiction

15.05.2002 15:20

Japani 1998. Ohjaus: Hiroyuki Nakano. Käsikirjoitus: Hiroshi Saito. Kuvaus: Yojiro Uajima. Musiikki: Tomoyasu Hotei. Tuotanto: Takaaki Ezaki, Hiroto Kimura, Kaoru Hayashi, Tsuyoshi Takashiro, Mitsuro Ito. Pääosissa: Mitsuro Fukikoshi, Tomoyasu Hotei, Taketoshi Naito, Morio Kazama, Tamaki Ogawa. Kesto: 111 min.

Kansainvälisiä musiikkivideoita (mm. Deee-Lite) ohjannut Hiroyuki Nakano yhdistää elokuvassaan rock-videon keinoja perijapanilaiseen samurai-aiheeseen. Tuloksena on vauhdikas elokuva, jossa kuitenkin varsinaiset jännitteet jäävät vähäisiksi. Pasifistinen sanoma saarnautuu läpi, mutta muuten tyylilajien cocktail slide-kitaran särkemänä jättää mieleen ainoastaan kulkevat kuvat ja kosiskelevan kierrättämisen.

Nuori samurai Hishiro (Fukikoshi) lähtee jäljittämään suvulleen kuuluvaa pyhää miekkaa, jonka on ryöstänyt paha ronin Kazamatsuri (myös elokuvaan musiikin säveltänyt suosittu japanilaiskitaristi, Tomoyasu Hotei). Kazamatsuri panee pelastuspartiolta kimonot sekaisin ja Hishiron pelastaa pasifistisen elämäntavan omaksunut taitava miekkamies Hanbei (Kazama). Hishiro iskee silmänsä myös hänen tyttäreensa Koharuun (Ogawa) kunnes taas on aika sännätä miekan hakuun.

Sinänsä selväpiirteinen ja dynaaminen tarina jää polkemaan paikalleen keskivaiheilla, mikä on ikävää kokonaisuuden kannalta. Muuten Nakanon kerronta pelaa, mustavalkoinen leffa on täplitetty väritehosteilla ja leikattu vaihtelevasti ja ajatuksella. Hotein musiikki pelaa miekkailun vauhdittajana hyvin, mutta sen myötä ei voi välttää tunnelmaa kevittävää, mainosmaista meininkiä.

Ongelmana Samurai Fictionissa on tyylilajien pomppiminen. Välillä painetaan ihan mukavasti toiminnalla höystettyä draamaa, joka kuitenkin välillä yltyy ylitunteelliseksi pudottaen välillä kaiken painon selästään väkisin väännetyllä komiikalla. Määrätietoisempi lähestyminen sisältöön olisi varmasti tehnyt elokuvasta jäntevämmän.

Näyttelijät pursuilevat Nakanon ohjauksessa äärestä laitaan. Takeshi Kitanon nihilistisen kerronnan rinnalla Samurai Fiction on tulvillaan japanilaista räjähtävää tempperamenttia, murinaa ja karjuntaa. Näyttelijät suoriutuvat hommasta hyvin, etenkin kitaristi Hotei, joka pysyy yrmeässä osassaan tiukkana.

Nakanon tyylissä ei sinänsä ole mitään vikaa, se tuo japanilaiselokuvaan mukavaa tuoreutta. Meininki korvaa Samurai Fictionissa sisällön jäntevämmän jäsentelyn.

Teksti: Jari Rantala