Sairasta sakkia (Very Bad Things)

15.05.2002 15:16

USA 1998. Ohjaus ja käsikirjoitus: Peter Berg. Kuvaus: David Hennings. Leikkaus: Dan Lebental. Lavastus: Dana Lipton. Musiikki: Stewart Copeland. Tuotanto: Cindy Cowan, Diane Nabatoff, Michael Schiffer. Pääosissa: Jon Favreau, Christian Slater, Cameron Diaz, Daniel Stern, Jeanne Tripplehorn, Jeremy Piven, Charles Moore. Kesto: 101 min.

Musta komedia on yksi vaikeimmista elokuvan lajityypeistä. Lähes täydellinen esimerkki on Stanley Kubrickin Tri Outolempi. Komiikalla on tarkoitus pehmentää elämän kovia käänteitä, saada absurdit ja rankatkin tapahtumat naurettaviksi. Tätä lienee Peter Bergkin yrittänyt, mutta pieleen menee. Sairasta sakkia ei saa irti vapauttavaa naurua katsojastaan, joka seuraa pikemminkin lähes kauhun vallassa psykoottisten henkilöhahmojen sähläystä rakentamissaan verikekkereissä.

Näyttelijästä (mm. Copland, Tri Kronk sarjassa Chicagon lääkärit) ohjaajaksi ryhtynyt Peter Berg on kirjoittanut itse elokuvansa, jossa Kylen (Favreau) polttareita lähdetään juhlimaan Las Vegasiin. Homman moottorina toimii hulluuden rajamailla humiseva Boyd (Slater), joka hommaa hotellihuoneeseen stripparin. Sitten kaikki meneekin pahasti pieleen. Ihmishenkiä menetetään väkivaltaisesti ja polttareiden veristä jälkipyykkiä lähdetään pesemään kotikonnuille, jossa syyllisyydestä huulluuntuneiden juhlijoiden järjettömyyden saa kokea näiden läheiset joukossaan tuleva morsian Laura (Diaz).

Bergin tarinalla on herkulliset lähtökohdat, mutta melkein heti komiikan ja raadollisen draaman suhde saa aikaan ällöttäviä makuvivahteita. Näyttelijät saavat mellastaa miten haluavat ja syyllisyyden repimät henkilöhahmot tekevät esiintymisistään fyysisen repiviä ja toisaalta sairaalloisen moraalittomia, mitä kautta leffan käänteet ovat lähinnä järkyttäviä. Vapauttava komiikka on muuttunut väkinäiseksi tapahtumien todellisuuden vyöryessä silmille entistä mielenvikaisemmiksi ajautuvien henkilöidensä ohjaksissa.

Näyttelijät sinänsä pystyvät huimiin suorituksiin. Christian Slaterin rooli porukan täyskahjona kuoronjohtajana pysyy mainiosti kasassa muiden sortuessa huimiin ylilyönteihin, jotka ovat hauskoja ainoastaan turkkalaisessa teatterimaailmassa. Hahmoilla on paljon yhteistä Jari Halosen viettiensä ja tunteidensa vallassa riutuviin henkilöihin, mutta Halonenkin saa tarinansa kaartumaan inhimillisemmin. Cameron Diaz taas vetää morsiamen roolinsa kovin väkinäisesti verrattuna irtonaisiin ja räiskyviin rooleihinsa hyvin toimineissa mustissa komedioissa Sekaisin Marista ja Epätavallista elämää.

Sairasta sakkia on osuva suomennos, jolla voi hyvin luonnehtia Bergin elokuvan henkilögalleriaa. Moraali ja makukysymykset jäävät jalkoihin, mutta myös vapauttava nauru juuttuu kurkkuun. Elokuva on kylmäkiskoinen tekele, jossa tekemisen ammattitaito näkyy, mutta joka on monelta kantilta pelkästään vastenmielinen.

Teksti: Jari Rantala