Vapaamieliset (Le libertin)

14.05.2002 15:23

Ranska 2000. Ohjaus: Gabriel Aghion. Käsikirjoitus: Eric-Emmanuel Scmitt. Kuvaus: Jean-Marie Dreujou. Lavastus: Dan Weil. Musiikki: Bruno Coulais. Pääosissa: Vincent Perez, Fanny Ardant, Michel Serrault, Josiane Balasko.

Historialliset pukuelokuvat tahtovat jämähtää yleensä otsaryppyiseen autenttisuuden tavoitteluun, jossa tarina ja juonenkäänteet voivat helposti jäädä pompöösin ulkoasun taakse. Historialliset ja varsinkin ranskalaiset komediat taas heilahtavat helposti kohkaavan farssin puolelle. Näitä elementtejä on myös Gabriel Aghionin ohjaamassa Vapaamielisissä, mutta sekoilu on saatu mainiosti valjastettua tarinan tarpeisiin. Leffa on suorstaan piristävää historian restaurointia.

Elokuva kertoo 1700-luvun valistusfilosofi Denis Diderotista (Perez), jonka samanmielisine apureineen laatima valistusteos Ensyklopedia on päätynyt katolisen kirkon kieltämäksi, mutta salakuljetuksella levitetyksi. Vapaamielisen paronin kartanomaisemiin sijoitetussa kirjapainossa Diderot puuhaa teoksensa viimeistä osaa nimeltä Moraali, josta tuleekin varsin kinkkinen urakka. Hommaa tulee hankaloittamaan vierailulle tunkeva paronin kardinaaliveli (Serrault) ja salaperäinen naistaidemaalari (Ardant), joka haluaa Diderotin ikuistettua syntymäasussaan.

Aghion toteuttaa Eric-Emmanuel Scmittin omasta näytelmästään kirjoittamansa käsikirjoituksen valkokankaalle sopivan irtonaisesti. Filosofiset ongelmat nivotaan mainiosti moniin juonenkäänteisiin, jotka yllyttävät välillä menon melkoiseksi slapstickiksi ja välillä taas mielenkiintoisiksi jännitteiksi. Komedia, kohellus ja pukudraaman karikot vältetään juuri tarinan älykkäällä polveilulla, joka jaksaa pitää mukavasti mielenkiintoa yllä. Kaiken kruunaa värikäs kuvaus ja 1700-luvun säveliä modernisti mukaileva musiikki.

Näyttelijät ovat päässeet hyvin tehtäviensä tasalle. Vincent Perez Diderotina ja Fanny Ardant maalari madame Therbouchena tekevät elämänmakuiset ja taidokkaat roolit. Kiitosta siunaantuu myös Michel Serraultin kardinaalille ja Josiane Balaskon hillittömälle paronittarelle. Leffa vilisee myös hyvin tehtyjä varsin vaativia pikkurooleja.

Gabriel Aghion ansaitsee tunnustusta aiheensa humoristisesta mutta osaavasta käsittelystä. Aikakausi ja sen ilmiöt hiipivät kuin varkain katsojan tajuntaan komediallisten ja älykkäiden juonenkäännöksien kautta. Vapaamieliset on piristävä kesäelokuva.

Teksti: Jari Rantala
Kuvat: Cinema Mondo