Ja saapuu oikea yö
Ja saapuu oikea yö |
Suomi 2012. Ohjaus: Jyri Kähönen. Käsikirjoitus: Tuomas Parviainen. Tuotanto: Aleksi Bardy. Kuvaus: Mark Stubbs. Pääosissa: Jarkko Niemi, Jemina Sillanpää, Martti Suosalo. Kesto: 90 min.
Jyri Kähösen esikoispitkää elokuvaa on markkinoitu harvinaisena herkkuna. Onhan kyseessä kesäkauden kotimainen ensi-ilta, jollaisia meillä ei ole ollut tapana harrastaa. Suomalaisten kun ei yleensä ole arveltu istuvan leffateatterin pimennossa keskellä hehkeintä heinäkuuta.
Ohjaajadebytantin neonoir-trilleri Ja saapuu oikea yö on siis ammentanut ennakkohuomionsa täysin ulkoelokuvallisesta seikasta. Ilkeämpi veistelisi tästä vaikka mitä, sillä jännäri itse uppoaa heti kättelyssä oman mahdottomuutensa suohon ja unohduksiin.
Tai no, ei ihan ekassa kohtauksessa vielä – Linnanmäen vuoristorataan sijoittuvassa avauksessa on symbolista sähäkkyyttä. Repliikitön kosintakohtaus antaa esimakua tulevasta. Toteutus vain kompuroi joka kohdassa.
Sakari (Jarkko Niemi) ja Veera (Jemina Sillanpää) tahtovat naimisiin. Tyylikkäässä helsinkiläiskodissa tunnelmoidaan kyllä urbaanisti, mutta noiriin oleellisesti kuuluva intohimo loistaa poissaolollaan.
Eräänä aamuna Veera ilmoittaa tarvitsevansa Sakarin apua isäukkonsa (Martti Suosalo) nirhaamisessa. Vitsi vitsi, läpällä heitin, korjaa morsio. Asia jää silti vaivaamaan kirkasotsaista sulhasta, joka luuli appiukon menneen manan majoille jo aikaa sitten.
Ja eihän se läppäkään viaton ollut, sehän on selvää. Veeran faijan menneisyyden muka-teot suistavat pian Sakarin epätoivoisten tekojen tielle. Sitten se onkin pelkkää menoa eikä nokitusta.
Kiinnostava alku tyrehtyy käsikirjoituksen kasvavaan epäuskottavuuteen, joka aivan erityisesti ruumiillistuu Sakarin hahmossa. Se, että täysipäinen nuorukainen olisi vieteltävissä veriteon äärelle näin heppoisin perustein, ei astu aivoon.
Hän on kuitenkin tarinan moniulotteisin henkilö, jonka motiiveihin moista ei arvaisi sijoittaa. Hullun rakkauden kuvaustakaan tästä ei saa millään, sellaiseen pariskunta tuntuu liian sisäsiistiltä.
Ja saapuu oikea yö jämähtää vellomaan epäselvän synkissä sävyissä sen sijaan, että se tekisi syvällisemmin selkoa pääparin mielen- ja sielunmaisemista. Mutkat yritetään vetää suoriksi kohdissa, joissa taustoittaminen olisi ollut elintärkeää. Veeran viha ja isän arvoitus jäävät sittenkin selittämättömiksi.
Teksti: Outi Heiskanen
