Soul-siskot
Soul-siskot |
Joyful Noise, USA 2012. Käsikirjoitus ja ohjaus: Todd Graff. Tuotanto: Joseph Farrell, Broderick Johnson. Kuvaus: David Boyd. Leikkaus: Kathryn Himoff. Pääosissa: Queen Latifah, Dolly Parton, Keke Palmer, Jeremy Jordan, Dexter Darden, Courtney B. Vance, Jesse L. Martin. Kesto: 118 min.
Sanonta ”en toivoisi sitä pahimmalle viholliselleni” sopii Todd Graffin musikaalikomediaan. Jos nimittäin haluaa treffien jäävän ainoiksi ja deitin ratkeavan ryyppäämään silkasta ahdistuksesta, kannattaa viedä katsomaan Soul-siskot.
Ahdistuksen lisäksi elokuva tarjoaa ennätyksellisiä myötähäpeän elämyksiä, gospel-kuorolaulua, rutkasti puhetta taivaan isästä sekä Dolly Partonin piukeiksi pumpatut huulet.
Etelävaltioisen Pacashaun pikkukaupungin väki toivoo, että paikallinen kirkkokuoro toisi uutta nostetta voittamalla maanlaajuisen kuorokilpailun. Poppoon uusi ”ärhäkkä” johtaja Vi Rose Hill (Queen Latifah) tahtoo pitää kiinni perinteisestä tyylistä, kun taas ”tulisieluinen” G.G. Sparrow (Parton) pitää vanhaa meininkiä aikansa eläneenä: edessä on tahtojen taisto.
G.G:n kapinoiva lapsenlapsi Randy (Jeremy Jordan) saapuu paikalle ja sanoo: ”Helkkari!” Kaikki jähmettyvät. Lisäksi ongelmainen komistus iskee silmänsä Vi Rosen kauniiseen tyttäreen Oliviaan (Keke Palmer). Onneksi nuorukainen auttaa Asperger-syndroomaa sairastavaa mustaa poikaa, joka on musikaalisesti lahjakas!
Tekevätkö soul-siskot sovinnon? Saako poika tytön? Entä pärjääkö kuoro kisoissa ja oppiiko ankara pastori Dale (Courtney B. Vance) tavoille? Vaikea arvata ja vielä vaikeampi välittää.
Kaikki näyttelevät yli. Yksikään kohtaus ei ole uskottava. Dialogi pursuaa sellaisia huudahduksia kuin ”Kyllä Herra opettaa!” 1970-luvun Pieni talo preerialla -sarja alkaakin tuntua katu-uskottavalta rankistelulta tämän katsojan älyä halveksivan fundamentalistipaatoksen rinnalla.
Jotenkin tilannetta vain pahentaa se, että kuoro hoilaa muun muassa Paul McCartneyn, Michael Jacksonin ja Sly & the Family Stonen mestariteoksia. Roolissaan oudosti nytkähtelevä Dolly Parton osallistuu myös kahdella omalla biisillään, Not Enough (Love) ja From Here to the Moon. Ei heikkohermoisille.
Teksti: Tuuve Aro
