Ylilyönti

Ylilyönti

Carnage, Ranska 2011. Ohjaus: Roman Polanski. Käsikirjoitus: Yasmina Reza ja Roman Polanski, Yasmina Rezan näytelmän pohjalta. Tuotanto: Saïd Ben Saïd, Oliver Berben. Kuvaus: Pawel Edelman. Leikkaus: Hervé de Luze. Pääosissa: Kate Winslet, Jodie Foster, Christoph Waltz, John C. Reilly. Kesto: 79 min.

Vuonna 2006 sai ensi-iltansa Yasmine Rezan kirjoittama näytelmä God of Carnage, jonka eri näyttämösovitukset ovat kahmineet suosiota ja palkintoja niin Euroopassa kuin Broadwaylla. Nyt psykologisen jännityksen mestari Roman Polanski (Pianisti, Ghost Writer) on ohjannut mustasta komediasta raivokkaan elokuvan.

Elämänvalheista ja pahasta tahdosta tiheä draama tuo mieleen klassisen avioliittotragedian Kuka pelkää Virginia Woolfia? joka sai filmisovituksensa 1961. Pariisissa kuvattu, brooklyniläisasuntoon sijoittuva Ylilyönti on todellista näyttelijäntyön juhlaa – mutta nimisuomennoksen mukaisesti filmatisointi myös sortuu liiallisuuksiin.

Kaksi keski-ikäistä pariskuntaa tapaa tarkoituksenaan selvittää pariskuntien samanikäisten poikien tappelunnujakka: vauraamman parin vesa on huitaissut toveriltaan hampaita sisään. Toisin kuin lapset, sivistyneet aikuiset eivät ilmaise tunteitaan suoraan vaan naamioivat vaikuttimensa – huonolla menestyksellä. Pitkittyessään tapaaminen kärjistyy sivalteluksi ja lopulta henkiseksi verilöylyksi niin pariskuntien kuin sukupuoltenkin välillä.

Rezan musta komedia suuntaa ironisen katseensa ylemmän keskiluokan arvoihin, tai niiden puuttumiseen. Sen henkilöt ovat itserakkaita kaksinaismoralisteja ja aivan hukassa omassa elämässään. Lakimies Alan (Christoph Waltz) puolustaa suurasiakkaansa omaisuutta välittämättä eettisistä seurauksista. Afrikan hädästä vaahtoava maailmanparantaja Penelope (Jodie Foster) saa slaagin, kun hänen kalliit sohvapöytäkirjansa tahriutuvat. Liberaalia teeskennellyt liikemies Michael (John C. Reilly) paljastuu kovapintaiseksi kusipääksi ja tyylikkäästi pukeutunut seurapiirileidi Nancy (Kate Winslet) rääväsuiseksi fanaatikoksi.

On herkullista seurata pinnanalaisten jännitteiden kehittymistä, asemien vaihteluita ja kulissien romuttumista. Usein sadismia elokuvissaan käsitellyt ohjaaja on jälleen elementissään.

Elokuvan ongelma on hienoinen osoittelevuus. Sinänsä julmantarkat havainnot ryöpytetään katsojan silmille kuin sohvapöydälle purskahtava oksennus: hengähdyksille ja oivalluksille jää turhan vähän tilaa. Jos Rezan näytelmään mahtui rutkasti keventävää komiikkaa, Polanskin perussävy on armottoman myrkyllinen.

Vaikutelmaa korostaa se, että henkilöt ovat epämiellyttäviä alusta loppuun; ensin hyytävän muka-kohteliaita ja pian täysiä petoja. He syyttelevät, raivoavat ja repivät toisiaan riekaleiksi, ja samalla paljastavat sekä avioliittojensa että oman onnettomuutensa. Tilanteen olisi voinut rakentaa vaivihkaisemminkin vedoin.

Tekijöiden erityinen inhon kohde näyttää olevan nykyajan kännykkäkulttuuri. Alanin tauotta pirisevästä puhelimesta muodostuu elokuvan viides henkilö, joka pilkkoo tilannetta ja ajaa etenkin naiset raivon valtaan. Suurta tyydytystä tuottaa hetki, jona kapula pulahtaa kukkamaljakkoon.

Elokuvan roolitus on täysosuma. Näyttelijät panevat itsensä likoon ja uskaltavat näyttäytyä vastenmielisimmillään. Etenkin osistaan Golden Globe -ehdokkuudet ansainneet Winslet ja Foster vereslihalla.

Puutteineenkin Ylilyönti on ravistava tutkielma muun muassa luokkayhteiskunnasta, ideaalien kadottamisesta ja vanhemmuuden vaikeudesta.

Teksti: Tuuve Aro

• Men in Black 3
• Rakkaudesta, unelmista ja kaloista
• Syvänsininen meri
• Diktaattori
• Dark Shadows
• Kovasikajuttu
• War of the Dead: Stone’s War
• Koti eläintarhassa
• The Avengers
• Poikani Kevin
• A Dangerous Method
• Äärimmäisen lujaa ja uskomattoman läheltä
• Humiseva harju
• Iron Sky
• Titaanien raivo

Lisää arvosteluja