Salattu rikos (High Crimes)

16.08.2002 15:12

USA, 2002. Ohjaus: Carl Franklin. Käsikirjoitus: Yuri Zeltser, Cary Bickley. Kuvaus: Theo van de Sande. Leikkaus: Tuotanto: Arnon Milchan, Janet Yang, Jesse B. Franklin. Pääosissa: Ashley Judd, Jim Caviezel, Morgan Freeman. Kesto: 116 min.

Vaikutusvaltaisella sanfranciscolaisella juristilla Claire Kubikilla (Ashley Judd) menee uralla ja perhe-elämässä auvoisesti, kunnes FBI pidättää hänen rakastavan aviomiehensä Tomin (Jim Caviezel) kesken jouluostosten. Kaikki, mitä mies on kertonut vaimolleen itsestään ja menneisyydestään, näyttää yhtäkkiä olevan yhtä suurta valhetta. FBI väittää Tomin olevan oikealta henkilöllisyydeltään Ronald Chapman, kylmäverinen sotilas, joka on viimeiset 15 vuotta ollut etsintäkuulutettuna siviilien murhaamisesta El Salvadorissa. Claire ei tahdo uskoa miehensä pimeää menneisyyttä vaan päättää sotajuridiikkaan erikoistuneen Charlie Grimesin (Morgan Freeman) avulla todistaa julmat syytökset lavastukseksi. Viinasta eroon kamppailevalla Grimesilla on takataskussaan myös omia, armeijaan kohdistuvia kostomotiiveja.

Salatussa rikoksessa Claire käy läpi hillittömän henkisen ja fyysisen myllytyksen. Ashley Judd on vastine miehiselle toimintasankarille, nainen, joka ei mistään edesottamuksesta muserru niin, että menettäisi toimintakykynsä tai selväjärkisyytensä. Hän kokoaa itsensä kerta toisensa jälkeen täyteen iskuvalmiuteen. Judd on myös läpi elokuvan tinkimättömän tyylikäs ja kiperimmissäkin tilanteissa näppärän sarkasmin taitaja. Morgan Freemanissa on kiistämätöntä karismaa ja henkeä, mutta täytyykö hänen roolihenkilönsä olla alkoholismista kuiville pyristelevä raakki? Yhtä kaikki, näiden näyttelijöiden ansiosta elokuvaa jaksaa katsoa, vaikka tarinan kulku onkin aivan liian arvattava ja lopputulos epäuskottava.

Raastavat takaumat elsalvadorilaisten siviilien surmista iskeytyvät nykyhetkeen tehokkaina, näennäisdokumentaarisina kuvina. Tällaisten takaumien limittäminen nykyhetkeen ei ole mitenkään uutta ja kekseliästä, mutta se toimii. Henkilöhistorioiden ja tunnelman rakentamiseen elokuvassa ei sen sijaan ole viitsitty nähdä vaivaa. Salattu rikos kahlaa häpeilemättä kaikissa mahdollisissa oikeusdramojen ja trillereiden kliseissä. Käänteitä ja tilanteiden keikautuksia on elokuvan loppupuolella niin paljon, että tarina alkaa tukehtua omaan näppäryyteensä. Samalla tapahtumien logiikka ja uskottavuus mättää pahasti. Salattu rikos on elokuva, jonka katsoo sujuvasti televisosta kotisohvalla, mutta elokuvateatteriin ei sen vuoksi kannata vaivautua.

Teksti: Minna Karila
Kuva: FS Film