Markku Pölösen SF-Filmikylässä on riittänyt tänä kesänä turisteja. Vuosi sitten suurelle yleisölle avattuun kulissikylään houkuttelevat väkeä nyt paitsi Karjalan kunnailla -tv-sarjasta tuttu maisema myös Pölösen ohjaama kesäteatteriesitys.

Kun Pölönen pystytti viisi vuotta sitten SF-Filmikylän Pohjois-Karjalaan Kontiolahdelle, uteliaita riitti riesaksi asti. Siellä täällä vaelteleva kansa aiheutti ongelmia kuvausväelle ja toi ei-toivottuja hahmoja valmisteilla oleviin ohjelmiin.

– Meillä oli turisteihin silloin viha-rakkaussuhde. Toissa kesänä kylässä piti olla jopa vartijoita, kun joka puun takana oli joku mummo kysymässä, että ”en kai minä ole kuvassa”, Pölönen naurahtaa.

Viime heinäkuussa yleisö päästettiin tutustumaan filmikylään ja sen kuvauspaikkoihin luvallisesti. Ja vaikka kielletyn hedelmän maku oli poistunut, Pohjoismaiden suurin ulkoilmastudio kiinnosti ihmisiä yleisöryntäykseksi asti.

Tänä vuonna filmikylän matkailupuoleen on panostettu entistä enemmän. Opastettuja Kurkistus kulisseihin -kierroksia järjestetään viitenä päivänä viikossa. Lisäksi paikalle on noussut kahvilapuoti ja pysäköinnin kaoottisuuteen on saatu järjestystä.

Onnenmaasta suunnitteilla Hiirenloukun kaltainen perinne

Kesän uutuus on Miikkulan Onnenmaa -kesäteatteriesitys, joka jatkaa heinäkuun loppuun asti. Näytelmässä on mukana useita Karjalan kunnailla -sarjasta tuttuja kasvoja, kuten Hannu Virolainen, Janne Kinnunen, Jukka Moskuvaara ja Kaarina Turunen.

Pölönen iloitsee, että on päässyt lopulta itse ohjaamaan kirjoittamansa näytelmän, joka on tehty samannimisen elokuvan pohjalta. Sen on tarkoitus pyöriä Kontiolahdella tästä lähtien joka kesä.

– Se on paikkateatteria tai -näytelmää, samoin kuin Lontoossa esitettävä Agatha Christien Hiirenloukku, joka on mennyt siellä yli 60 vuotta. Minusta olisi aika mainio ajatus, jos Onnenmaa pyörisi täällä joka kesä pienin muutoksin, ja sen voisi löytää aina uudestaan ja uudestaan.

Tahatonta komiikkaa teatterilavalla

Pölönen tunnustautuu perinteisen kesäteatterin ystäväksi. Omaa näytelmäänsä hän mainostaa ”ihan hillittömän perinteiseksi ja puhtaaksiviljellyksi kesäteatteriesitykseksi.”

– Siitä saa kaivamalla kaivaa ryppyotsaista taideteatteria, eikä silti sitä löydä.

– Kesäteatterissa on paljon sellaista, mitä ei laitosteatterissa koskaan näe. On mopoja, jotka eivät lähde käyntiin, hevosia jotka sontivat kesken romanttisen kohtauksen, ja on se osuuskauppias, jolta putoavat housut juuri ennen kuin hän ehtii lavasteiden taakse. Se on samalla tavalla omituinen suomalaisten lempilaji kuin karaoke. Ujot suomalaiset tulevat kesällä hulluiksi ja haluavat olla esillä. Se on ihanaa ja upeata.

Mitä tapahtuu Karjalan kunnaille?

SF-Filmikylän vakiosarja, TV2:n esittämä Karjalan kunnailla, on parhaillaan tauolla. Edessä on vähintäänkin suuria muutoksia

– 30 roolihahmosta 15 pitäisi saada jotenkin tapetuksi, että päästäisiin järjellisiin mittasuhteisiin. Kukaan ei tietenkään halua poistua sarjasta, mutta jotain megalomaanista siihen on kehitettävä.

Lisäksi Pölösen tuotantoyhtiössä kehitellään uutta sarjaa, uudisraivaajaperheestä kertovaa 12-osaista Omaa maata. Sarja sijoittuu vuosiin 1945–1963.

Ensi kesänä Pölönen palaa pitkän elokuvan pariin ja tarttuu Veikko Huovisen rakastettuun romaaniin Siintävät Vuoret. Filmi kuvataan Pohjois-Karjalan vaaramaisemia ja Kainuussa.