Yhdeksän suomalaista ympäristö- ja kehitysjärjestöä vaatii Suomea ja Euroopan Unionia sitoutumaan Kioton ilmastosopimuksen jatkamiseen. Ainoan voimassa olevan päästörajoitussopimuksen kohtalosta keskustellaan marraskuun lopussa Etelä-Afrikan Durbanissa alkavissa ilmastoneuvotteluissa. Kioton sopimuskausi loppuu ensi vuonna.

- EU ei voi vaatia muilta mailta päästövähennyksiä, ellei se itse ole valmis näyttämään esimerkkiä. Myös Suomen pitäisi ottaa tässä aktiivinen rooli. Meillä ei ole varaa menettää ainoaa olemassa olevaa päästövähennyssopimusta, sanoo kehityspoliittinen asiantuntija Tuuli Hakkarainen Kehitysyhteistyön palvelukeskus Kepasta.

Järjestöjen mielestä Durbanissa pitäisi myös saada sovittua aikataulu ja tiekartta uuden maailmanlaajuisen ilmastosopimuksen solmimiselle.

Suurempia päästövähennyksiä tarvitaan

Järjestöt vaativat maailman valtioilta nykyistä suurempia päästövähennyksiä. Nykyiset lupaukset eivät riitä pysäyttämään ilmaston lämpenemistä kahteen asteeseen.

- Suomen kaltaisissa teollisuusmaissa päästöjä on sitouduttava vähentämään vähintään 40 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Suomen pitää myös tukea EU:n päästötavoitteen nostamista nykyisestä 20 prosentista ylöspäin, vaatii ilmastokampanjavastaava Jonas Biström Maan ystävistä.

Durbanissa pitäisi myös saada aikaan sopu ilmastorahoituksesta. Järjestöjen mielestä kehitysmaille annettavaa ilmastorahoitusta ei saa ottaa kehitysyhteistyövaroista vaan rahat pitää löytää muualta.

- Haluamme, että teollisuusmaat tekevät konkreettisen suunnitelman siitä, miten ilmastorahoitus kasvatetaan nykyisestä 10 miljardista dollarista 100 miljardiin dollariin vuodessa vuoteen 2020 mennessä, sanoo ilmastonmuutosasiantuntija Aino Pennanen Kirkon ulkomaanavusta.

Ilmastorahoitus pitäisi järjestöjen mukaan löytää uudenlaisista rahoituslähteistä, esimerkiksi rahoitusmarkkinaverosta, päästöoikeuksien huutokauppatuloista tai lento- ja laivaliikenteen verosta.