Sdp:n puheenjohtaja, kansanedustaja Jutta Urpilainen on kouluaikaisina kesinään saanut kokeilla monenlaisia ammatteja. 1990-luvulla Urpilainen vietti useita kesiä töissä ja parhaiten mieleen on jäänyt työ leirintäalueella Kokkolassa.

- Se oli sillä lailla mielenkiintoista ja hyvin monipuolista työtä, että sai palvella asiakkaita, tehdä hampurilaisia ja pestä vessoja, että aika laidasta laitaan kaikenlaista hommaa.

Työhön kuului ensisijaisesti toimistotyötä eli uusia asiakkaita otettiin vastaan ja kirjattiin leirintäalueen rekisteriin. Alueen yhteydessä toimi myös kahvila, jossa Urpilainen opetteli tekemään hampurilaisia ja ranskalaisia perunoita. Myös siivoaminen tuli tutuksi.

- Voin sanoa, että noilta ajoilta olen oppinut pesemään kohtuullisen hyvin vessoja, Urpilainen kehuu.

Karmaiseva muisto saunan siivouksesta

Yksi Urpilaisen mieleenpainuvimmista kesätyöhön liittyvistä muistoista liittyy saunan siivoamiseen.

Ensimmäisenä työpäivänä hän sai tehtäväkseen siivota leirintäalueen saunan, jossa oli jostakin syystä hyvin kummallinen haju. Urpilainen puunasi ja puunasi, lämmitti jopa saunankin, mutta haju ei hävinnyt minnekään.

- Sitten pomoni vihdoin totesi, että meillä oli täällä viikonloppuna semmoinen rymyporukka, joka kävi tekemässä tarpeensa kiukaalle, ja että siitä se haju johtuu. Se oli ehkä semmoinen karmaiseva muisto siltä kesältä, mutta toisaalta nyt sille jo nauraa.

Kesätöistä sai ystäviä

Urpilaisen aivan ensimmäinen kesätyö oli toimia rippileirillä ohjaajana. Siitä asti hän oli joka kesä jonkinlaisessa työssä. Työssä sai paitsi kokeilla erilaisia ammatteja myös oppia itsestään ja muista.

- Jos nyt ajatellaan tätä leirintäalueella työskentelemistä niin siinä oppi hyvin erilaisia tehtäviä ja tapasi erilaisia ihmisiä. Siinä joutui nuorena tyttönä voittamaan oman rohkeutensakin, kun käytti ensimmäisiä kertoja kielitaitoaan.

Kokkola oli tuolloin jo melko kansainvälinen rannikkokaupunki, jossa kävi paljon kesäturisteja etenkin muista Pohjoismaista. Kokkolan leirintäalueella tapasi myös muita nuoria, joten töistä sai myös ystäviä.

- Yhdestä kesätyön kautta tavanneestani ihmisestä tuli sitten opiskeluaikojeni kämppis eli kesätyön kautta saadut ystävyyssuhteet ovat arvokkaita.

Työ opetti erilaisista ammateista

Kesätöitä ei 90-luvulla ollut Urpilaisen mukaan ylenpalttisesti. Useinkaan töitä ei ollut koko kesäksi tarjolla, vain muutamaksi viikoksi. Urpilainen pitää kesätöiden tekemistä tärkeänä kokemuksena.

- Itse pidän hirveen tärkeänä sitä, että saa kokemusta työelämästä ja pystyy ehkä kokeilemaan myöskin sellaisia aloja, joita sitten on jossain vaiheessa ajatellut mahdollisiksi omiksi ammateiksi.

Tänä kesänä kaikille halukkaille ei kuitenkaan ole ollut töitä tarjolla. Töiden niukkuuden takia Urpilainen ei kuitenkaan haluaisi nuorten lannistuvan. Samalla hän rohkaisee kuntia ottamaan enemmän vastuuta kesätöiden tarjoamisesta.

- Pienelläkin porkkanarahalla nuoria voisi työllistää kesätöihin yrityksiin, mutta sitten myöskin kunnan toimintoihin. Kesätyö on kuitenkin monesti sellainen ensimmäinen kokemus työelämästä ja arvokasta pääomaa nuorelle.

Haaveena oma kahvilabisnes

Entä minne Urpilainen itse menisi kesätöihin, jos saisi aivan vapaasti valita?

- Menisin varmastikin jonnekin kahvilaan töihin, koska minulla on ollut joskus semmoinen haave perustaa oma kahvila tai ravintola. Se olisi semmoinen todella mieluisa kesätyö!