Kirjailija Anja Snellmanin ensimmäinen kesätyöpaikka jätti häneen lähtemättömän vaikutuksen. Snellman työskenteli 1970-luvun alussa Auroran sairaalan suursiivousryhmässä Helsingissä. Jo itse sairaalamiljöö oli nuorelle uusi kokemus.

- Se oli tietenkin ensimmäinen kesätyöpaikkani ja oli jo sinänsä jännää nousta aamulla aikaisin työhön. Mutta myös se oli jännittävää, että siivosimme muun muassa leikkaussaleja, joista vietiin roskia ja kaikkea muuta mahdollista pois. Silloin jotenkin konkreettisesti tajusin, että ihmiset todella käyvät täällä isommissa ja pienemmissä operaatioissa.

Siivoukseen kuuluivat kaikki Auroran sairaalan osastot, myös lastenosastot, joissa moni vietti pitkiäkin aikoja.

- Siellä näin toisenlaista todellisuutta ja koin monesti itseni etuoikeutetuksi. Ymmärsin, että sairaalassa oli pitkäaikaissairaita lapsipotilaita, jotka oikeastaan elivät siellä, Snellman kuvaa.

"Kokemukset pääsivät myöhemmin kirjoihini"

Auroran sairaalan suursiivousrymän työhön kuului käytännössä koko sairaalarakennuksen tehokas puhdistaminen.

- Se oli sitä, että luuttu ja moppi kouraan ja aina aamulla jaettiin vuorot, että kuka siivoaa ikkunoita, kuka lattioita, kuka sitten puunaa, miten käytävät ja niin edelleen. Käytännössä teimme suursiivousta koko kesän. Kaikki paikat siivottiin päivittäin lattiasta kattoon.

Vaikka siivoustyö oli monesti rankkaa, jäi energiaa vielä syksyksikin. Kesän jälkeen Snellman palasi koulun penkille montaa kokemusta rikkaampana. Nämä kokemukset päätyivät myöhemmin joidenkin kirjojenkin sivuille. Muun muassa Snellmanin esikoisromaanissa Sonja O. kävi täällä liikutaan puunatuilla sairaalakäytävillä.

- Olen Auroran sairaalasta saamiani kokemuksia todellakin käyttänyt myöhemmin kirjoissani. Tuntui myös siltä, että sen kesän jälkeen menin astetta kypsempänä takaisin kouluun.

"Palkkarahoillani matkustin Pariisiin"

Toisin kuin tänä kesänä, 1970-luvun alussa oli nuorille ainakin kaupungeissa tarjolla kesätöitä. Palkan tienaaminen oli tärkeä motiivi tehdä töitä, myös Snellmanilla.

- Minulle ei sitä rahaa ainakaan kotoa paljon herunut. Se oli ihana ajatus, että sain itse säästää rahaa jotakin asiaa silmälläpitäen. Elin koko kesän todella niukasti, enkä sen työn jälkeen olisi jaksanutkaan törsätä. Sitten syksyllä pääsin palkkarahoillani Pariisiin.

Snellman kertoo oppineensa kesätyössään ainakin kaksi asiaa.

- Opin ainakin siivoustekniikkaa. Voin kyllä jälkeenpäin sanoa, että sitä en ole aina kovin hyvin omassa kodissani toteuttanut. Tärkein oppi oli kuitenkin sen sairaalatodellisuuden näkeminen ja oman etuoikeutetun aseman ymmärtäminen, Snellman pohtii.

"Menisin työhön hoitolaitokseen uudelleen"

Anja Snellman menisi vielä uudelleenkin hoitolaitokseen kesätöihin. Häntä kiinnostaisi jokin mielenterveyspuolen kuntoutuslaitos tai vanhusten hoitolaitos.

- Luulen, että menisin jonnekin laitokseen, siis sellaiseen paikkaan, jossa ihmiset elävät ihan toisenalista todellisuutta kuin minä vapaana, keski-ikäisenä naisena voin elää. On ihan terveellistä muistuttaa itseään siitä, ettei kaikilla ole samanlaista valinnan mahdollisuutta.

Tämän kesän nuorille kesätyöntekijöille Snellmanilla on antaa muutama hyödyllinen neuvo.

- Kannattaa ajatella niin, ettei se kesätyö ole vain rahan ansaitsemista, vaan että ottaa siitä myös henkisesti jotakin irti ja oppii. Sellainen motto on elämässä muutenkin hyvä, että kaikesta voi oppia!