Huomenta Suomen juontaja Lauri Karhuvaara on ollut nuoruutensa kesinä töissä vain yhdellä työnantajalla, Postissa. Hän aloitti Postissa jo 14 -vuotiaana ja oli kesät siellä töissä aina siihen asti kun meni armeijaan.

- Minä aloitin niin, että olin postinkantajana Haagassa. Muistan, että silloin oli todella kaunis kesä. Seuraavana kesänä olin Ruskeasuolla yhdessä Postin lajittelukeskuksista. Samana kesänä kannoin postia myös Lauttasaaressa. Yhtenä kesänä kannoin postia aivan Helsingin keskustassa, Viiskulmassa, Karhuvaara muistelee.

Postinkanto ja lajittelu tulivat Karhuvaaralle hyvin tutuksi. Postinkanto oli Karhuvaaran mielestä hyvää kuntoilua ja kaikilla tavoin aivan upeaa.

Postiin kesätöihin haluavia oli paljon

Karhuvaara oli kuullut kavereilta, että postinkanto olisi kiva kesäduuni. Postiin kesätöihin haluavia oli kuitenkin paljon ja heidät haastateltiin jo maaliskuussa, Karhuvaara kertoo.

- Menin Pääpostitalolle paikkaa hakemaan maaliskuisena aamuna. Olin paikalla jo aamukahdeksalta ja siellä oli silloin jo tosi pitkä jono. No, rivi meni pikkuhiljaa eteenpäin, ja kukin vuorollaan kävi lyhyessä haastattelussa, Karhuvaara muistelee.

Muutaman viikon kuluttua kotiin tuli kirjeellä ilmoitus, että Karhuvaara on hyväksytty kesätöihin.

- Minusta se oli tosi makee homma. Enkä muuten pettynyt, se oli tosi hyvä duuni!

Postin kesätyöntekijöillä oli Karhuvaaran mukaan hyvä palkka. Ja jos teki työnsä hyvin, niin pääsi töihin myös seuraavana kesänä.

- Jo syksyllä, kesätöiden loppuessa ja koulujen alkaessa kysyivät, että olenko käytettävissä seuraavana kesänä. Pyysivät vielä soittamaan ja varmistamaan tilanteen huhtikuussa. Kun sitten soitin, niin toivottivat tervetulleeksi, kertoo Karhuvaara.

Kesätyössä Postissa oppi heräämään aikaisin

Postissa työskennellessä oppi heräämään aikaisin. Sehän sopii tähän nykyiseen työhön myös erittäin hyvin, sanoo Karhuvaara. Postissa oppi myös sen, että postinkanto on vastuullista työtä.

Ensimmäisen viikon ajan mukana oli vanhempi ja kokeneempi postimies.

- Ne oli muuten mainioita nämä kokeneet postimiehet, Karhuvaara muistelee.

Työpäivinä herätys oli ennen kuutta. Työpäivä alkoi lajittelulla; kukin lajitteli oman piirinsä. Karhuvaara muistaa, että poikien kesken syntyi puolileikillinen kilpailu siitä, että kuka on ensimmäisenä lajitellut ja piirissä.

- Postisäkki on tullut tutuksi, kyllä sitä on raijattu, Karhuvaara huokaisee.

Jos jakajan piiri oli kauempana, niin sai käyttöönsä polkupyörän. Se oli Karhuvaaran mukaan silloin todella hienoa, koska polkupyöriä oli vain muutama.

Postipoikaa odotettiin jo ovella

Osa ihmisistä odotti postia ovella postinjakajan tullessa. He olivat tottuneet siihen, että posti tulee tiettyyn aikaan.

- Ihmiset saattoivat olla vastassa käsi ojossa. "Jaha, postipoika, päivää, päivää", he sanoivat. "Päivää rouva", vastasin ja annoin postin, muistelee Karhuvaara.

Kesätöistä puhuttaessa ajatellaan usein, että työn pitää valmistaa nuorta hänen tulevalle uralleen. Karhuvaara ei ole tästä asiasta samaa mieltä.

- Minä haluaisin tietää, että kuinka moni 15-16 -vuotias on täysin valmis päättämään sen, että mikä hänestä tulee isona?

Karhuvaara on sitä mieltä, että mikä tahansa työ hyväksi.

- Sitä kautta kertyy työkokemusta. Sitten kun haet töihin sille omalle alalle, niin sinulla on näyttää joku sertifikaatti, et hei, mä olen tehnyt duunia.

Ensimmäisellä palkalla Karhuvaara osti farkut ja bootsit

Muistan oikein hyvin sen, mitä ostin ensimmäisellä palkallani, Karhuvaara kertoo. Painuin ostoksille nimeltä mainitsemattomaan farkkuliikkeeseen. 1970 -luvun alkupuolella, parhaaseen Hurriganes -aikaan, farkkujen piti olla kireät.

- Ne oli muuten tosi kireet farkut!

Asuun kuului tietenkin myös buutsit, kertoo Karhuvaara.

- Sitten oli kiva kävellä Helsingissä ja nauttia kesästä!