Kirjailija Anna Kortelaisella on hyvät muistot kesätyöstä jäätelökioskilla. Vaikka seisominen väsytti jalat ja pallojen pyörittäminen kipeytti ranteet, työ oli usein kuin lapsuuden hauskaa kauppaleikkiä. MTV:n uutisten kesäsarjassa tunnetut suomalaiset kertovat kesätyökokemuksistaan.

Kirjailija Anna Kortelainen on taidehistorioitsija, tutkija ja kolumnisti, joka tunnetaan varsinkin naisten historiaa ja kuvataidetta luotaavista teoksistaan. Kortelainen pääsi kesätyön makuun vasta 17-vuotiaana, koska perhe vietti kesät Turun saaristossa.

- Lisäksi faija oli sitä mieltä, että kyllä hän tyttärensä elättää, ei niiden tarvitse töihin mennä. Oli kynnys lähteä duuniin, Kortelainen muistelee.

Kirjailijan ensimmäinen kesätyö oli jäätelönmyyjänä vuonna 1986.

- Muistan edelleenkin sen kivistyksen, joka tuli ranteeseen toistuvasta pallonpyörityksestä. Kun vielä pakastealtaasta tuli kylmää ilmaa, niin kyllä olivat ranteet kipeänä.

Enimmäkseen muistot jäätelökesästä ovat kuitenkin myönteisiä. Työssä oli Kortelaisen mielestä kaikuja lapsuuden hauskoista kauppaleikeistä.

- Jäätelöä myydessä käydään läpi samoja repliikkejä: Hyvää päivää, mitä saisi olla? Tuleeko muuta? Se on todella palvelua, ei pelkästään kassassa istumista. Siinä mielessä se ei tuntunut työltä, Kortelainen kuvailee.

Kortelaisen mielestä työn paras puoli olikin se, että hän sai vapaasti "höpötellä" hyväntuulisten ihmisten kanssa.

- Yleensä ihmiset ovat loistotuulella, kun he suovat itselleen jäätelön.

Kookosjäätelöä ja turkoosi kasariasu

Työ jäätelökioskilla takasi myös kesän jäätelökiintiön täyttymisen, koska myyntiartikkelia sai syödä niin paljon kuin halusi.

- Söin kiivihedelmästä tehtyä aivan ihanaa jäätelöä ja kookosjäätelöä niin paljon, että tuli varmaan paleltumia suuhun, Kortelainen hymyilee.

Palkkaa innokas myyjä sai kymmenen markkaa tunnilta ja päälle vielä kymmenen prosenttia kassasta. Varsinkin sadepäivinä ansiot jäivät niukoiksi. Rahaa kuitenkin kertyi nuorelle naiselle tärkeisiin hankintoihin.

- Ostin palkalla kaksiosaisen turkoosin puvun, jossa oli hihaton yläosa ja merkillisesti kahdeksankymmentälukulaisittain laskostettu alaosa. Puku on minulla edelleen kaapissa, mutta en enää kehtaa käyttää sitä, koska väri ja kangas ovat niin kasaria. Luultavasti loput palkasta meni johonkin vielä hölmömpään.

Työ jäätelökioskilla antoi myös kokemuksen siitä, millaista on tyytyväisyys hyvin tehdyn työn jälkeen.

- Kun on tehnyt hyvän päivän ja tavannut mukavia ihmisiä, laittaa kiskan oven lukkoon ja lähtee kävelemään kotiin, niin sitä tunnetta ei ylitä mikään. Sen tunteen voi vielä edelleenkin välillä tavoittaa.