Apulaisoikeusasiamies: "Valeostojen ja peitetoiminnan täydellinen salaaminen kestämätöntä"

Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen Jussi Pajuojan mukaan poliisin käyttämien valeostojen ja peitetoiminnan täydellinen salaaminen oikeudenkäynnin asianosaisilta on täysin kestämätöntä.

- Valeosto- tai peitetoiminta on tietääkseni tuotu oikeudenkäynnin asianosaisille ilmi äärimmäisen harvoin – itse asiassa kesällä 2010 laajasti uutisoitu niin sanottu Ulvilan surma-asia on tietojeni mukaan ainoa tapaus, jossa poliisin peitetoimintaa on käsitelty sen kohdehenkilöitä koskevan oikeudenkäynnin yhteydessä. Kuitenkin valeosto- ja peitetoimintaa on käytetty jo vuodesta 2002 lähtien kymmenissä eri tapauksissa. Näissä tapauksissa valeosto ja peitetoiminta ovat ilmeisesti jääneet vain esitutkintaa ohjaavaan rooliin, Pajuoja toteaa.

- Mielestäni näyttäytyy varsin oudoksuttavalta, jos tilanne on se, että vajaan kymmenen vuoden aikana toteutetuissa kymmenissä eri valeostotapauksissa ei joko poliisin tai poliisin ja syyttäjän yhteisen käsityksen mukaan ole yhdessäkään tullut esille tarvetta käyttää valeostolla saatuja tietoja suorana todisteena oikeudenkäynnissä.

Pajuoja ihmettelee sitä, että sisäasiainministeriön oikeusasiamiehelle vuosittain toimittamissa muun muassa valeostoa koskevissa raporteissa valeostotoiminnan tuloksellisuutta on silti toistuvasti pidetty hyvänä.

Peittelyä?

Apulaisoikeusasiamiehen huoli liittyy siihen, että rikoksesta epäiltyjä on saatettu esimerkiksi huumekaupoissa provosoida rikoksiin tai sitten jotain rikosepäilyjä on jätetty tutkimatta peitetoimintapoliisien tai heidän tiedottajien paljastumisen pelossa.

- Esitutkintaa ei näytetä aina viedyn asianmukaisesti päätökseen sellaisen poliisille tunnetunkaan henkilön kohdalla, jonka hallusta on saatu valeostolla huumausaineita tai laittomasti hallussa pidettyjä esineitä.

- Pidän voimassa olevaa lainsäädäntöä epätyydyttävänä erityisesti siinä, ettei valeoston ja peitetoiminnan luonnetta tiedustelutoimintana ja sen suhdetta esitutkinnan toimittamisvelvollisuuteen ole määritelty nykyistä täsmällisemmin ja johdonmukaisemmin.

Pajuoja toteaa, että laista ei saa selvää vastausta esimerkiksi siihen, voidaanko ja missä määrin salaisen tiedonhankintamenetelmän paljastumisen estämiseksi laatia vääränsisältöisiä esitutkintapöytäkirjoja tai tutkintailmoituksia.

- En näe mahdollisena sitä, että poliisi voisi e simerkiksi kiertää legaliteettiperiaatteen vaatimukset siten, että huumausaine merkitään ostetuksi ”tuntemattomalta henkilöltä”, jos tämä henkilö on tosiasiassa poliisin tuntema.

Pajuojan mukaan ohjeet peitetoiminnasta ja valeostosta ovat puutteelliset ja toimintaa valvoo käytännössä poliisi itse.

- En voi pitää hyväksyttävänä sitä, että kaikkein vaikeimmat toiminnan laillisuutta koskevat rajanvedot on jätetty pitkälti suorittavan tason vastuulle.

Huoli lainsäädännöstä

- Poliisitoiminnan tulee pitäytyä lainsäädännön puitteissa. Kuitenkin nimenomaan salaisten pakkokeinojen sääntelyssä on käytännössä saatettu edetä siten nurinkurisesti, että poliisi ja tuomioistuimet ovat ensin käyttäneet toimivaltuuksia lain sanamuodon rajat ylittäen, ja että lainsäädäntöä on vasta jälkikäteen muutettu kattamaan käytännössä ensin suoritetut toimivaltuuksien laajennukset.

Pajuoja mainitsee esimerkeiksi esimerkiksi puhelinten imei-koodit ja ns. tolppaluvat, joita poliisi oikeuslaitoksen suostumuksella sai, vaikka lain mukaan sen ei pitänyt olla mahdollista. Myös valeostoja on tehty ennen vuotta 2005, vaikka tuohon saakka poliisi sai tehdä vain valeostotarjouksia.

Pajuojan kannanotot sisältyvät ratkaisuun, joka koski neljää epäselvää valeostotapausta 2000-luvun alkupuolelta.Päätöksessä ei selosteta niiden yksityiskohtia tarkemmin, vaan apulaisoikeusasiamies toteaa ne salassa pidettäviksi.

Lue koko pdf-päätös eduskunnan sivuilta