”Ei tarvitse käydä ojan pohjalla päästäkseen eroon alkoholista”

Kirjailija Monika Fagerholm, takavuosien jalkapallotähti Atik Ismail ja 18 muuta entistä alkoholistia kertovat tänään ilmestyneessä kirjassa alkoholiongelmastaan ja siitä, miten he ovat päässeet eroon päihderiippuvuudestaan.

Selviytymistarinoita-kirjan toimittaja Lilli Loiri-Seppä uskoo, että vaikka moni teoksen haastateltavista on joutunut ottamaan raitistumiseensa vauhtia ojan pohjalta, alkoholin käytön voi lopettaa muutenkin.

Itsekin alkoholiongelmasta kärsinyt Loiri-Seppä kertoo kirjoittaneensa teoksen siksi, ”että kukaan ei enää ajattelisi, että alkoholin käyttöä ei voisi lopettaa, kun se ei tuota enää iloa.”

Loiri-Seppää auttoi oman isän esimerkki.

– Olin kuusivuotias, kun isäni käveli elämänsä selväksi, ja muistan sen yön aina. Aloitin itse alkoholin käytön teini-iässä, mutta tiesin tavallaan koko ajan, että tulen lopettamaan sen, koska se aine ei sopinut minulle. Oli hyvä ymmärtää, että semmoisista jännityksistä, tuskista ja kaikesta muusta mitä alkoholin käyttöön liittyy, voi päästä eroon.

”Onko se uskossa, raskaana vai autolla?”

Vastaraitistuneen ihmisen elämässä vaikeimpia ovat Lilli Loiri-Sepän mukaan ne hetket, kun joutuu selittelemään sitä, miksi viina ei maistu.

– On jännää, että meillä on ihan ok olla kauheassa kännissä ja hoitaa ehkä työnsäkin ala-arvoisesti. Mutta se ei olekaan ok, että työyhteisön bailuissa yrittää olla selvin päin. Erityisen vaikeaa se on e ihmisille, joille alkoholin käyttö on ongelma.

– Vaatii valtavasti pokkaa sanoa ”Minä en käytä alkoholia, kiitos.” Minussa tuo lause herättää ihailua, mutta yleensä siitä menee koko puoti hiljaiseksi. Kaikki tuntuvat miettivän, onkohan se uskossa, raskaana vai autolla?

Taistelun jälkeen elämä on helpompaa

Loiri-Seppä ei usko lääkkeisiin eikä ulkoapäin tulevaan pakkoon alkoholismista eroon pääsemisessä. Hänen mukaansa on paremminkin kyse itsensä tuntemisesta.

– Moni myös kuvittelee, että raitistumisesta alkaa valtava taistelu alkoholin himoa vastaan, ja siksi moni ei pysty jättämään alkoholia. Minun ymmärtääkseni suurimmat taistelut taistellaan ennen raittiuspäätöstä. Sitten kun on pysynyt tunnustamaan, että ei pärjää alkoholille, ja ymmärtänyt, että se on jätettävä kokonaan, elämä on hurjan paljon helpompaa.

"Humala ei enää ollut yhtä ihanaa kuin ennen, mutta krapulat olivat täysin kestämättömiä. Niitä oli lääkittävä viinalla ja siksi juominen jatkui ja paheni. Välillä tunsin jo, etten voi mennä näyttämölle, en missään tapauksessa. Koin fyysistä kauhua, epätodellisen hirvittäviä pelkotiloja. Ihminen joka ei olisi ollut alkoholisti, olisi saman tien ymmärtänyt lopettaa juomisen. Alkoholisti ei lopettanut, vaikka tiesi että viinasta tämä johtuu." - Rauha Puntti -

Kati Hyttinen