Helsingin Musiikkitalon paljon ylistetty sointi saa nyt armotonta kritiikkiä.

Akustiikkaa arvioidaan mm. höttöiseksi, mataksi ja soinnista puuttuu loistoa, kirkkautta ja napakkuutta.

Arvostelijoina ovat musiikkikriitikko Jukka Isopuro ja Aalto-yliopiston mediatekniikan laboratorion professori Tapio Lokki. Molemmat miehet ovat perehtyneitä konserttimusiikin sekä konserttisalien akustiikkaan.

Isopuro on kuunnellut Musiikkitalon konserttisalissa noin 70 konserttia ja hänelle on kuuntelukokemusta maailman parhaista konserttisaleista.

– Pienillä musiikin voimakkuuksilla sali toimii paremmin ja on hyvin erotteleva. Mutta lujempaa soitettaessa on sointivirta aika tumma eikä isosta orkesterisoinnista tahdo erottaa mitään yksityiskohtia, Isopuro arvioi.

Isopuro sanoo, että suurin ongelma on tietty loiston ja kirkkauden puute.

– Kyllä Musiikkitalon akustiikka on pettymys, kun siitä ei tullutkaan täydellistä, mitä alussa luvattiin, Isopuro harmittelee.

Professori Tapio Lokki on tutkinut Musiikkitalon akustiikkaa mittauksin ja kuuntelemalla konsertteja.

– Ääni ei ympäröi kuulijaa vaan tulee ikäänkuin yhdestä suunnasta. Aivan kuin kuuntelisi tai katselisi jotain lähetystä studiosta. Musiikki tulee etäältä, sanoo Lokki.

Lokin mielestä ongelmat johtuvat siitä, että heijastavia pintoja on niin vähän konserttisalissa.. Se taas on seurausta siitä, että salin muodoksi valittiin viinitarhamalli, jossa kuuntelijat ympäröivät joka puolelta orkesteria.

Sekä Isopuro että Lokki eivät pidä Musiikkitalon sointia kelvottomana, mutta 180 miljoonalla eurolla olisi voitu saada heidän mielestään parempaakin sointia.

Lokki arvioi, että esimerkiksi vaihtamalla orkesterilavan sivu- ja takaseinät paremmin ääntä heijastaviin materiaaleihin, sointia voitaisiin parantaa.

– Arkkitehtuuria ei voi muuttaa, mutta tämä pieni korjaus voisi tuoda akustiikkaan potkua.

Katso juttu Musiikitalon akustiikasta Kymmenen Uutisissa!

Pekka Niemiahopekka.niemiaho(at)mtv3.fi