Epäsuosioon ja peräti "saatanalliseksi henkilöksi" julistetun Väinö Tannerin maineen palautusta Suomen sodanaikaisena yhtenäisyyden takuumiehenä vahvistaa juuri ilmestynyt kirja Väinö Tannerin unohdetut päiväkirjat.

Alkuperäiset jatkosodan selvittelyjen päiväkirjamerkinnät ovat olleet unohduksissa peräti kahteen otteeseen. Ensin ne vei turvaan Yhdysvaltoihin vuonna 1945 Suomen silloinen Washingtonin suurlähettiläs Hjalmar Procopé. Meneillään oli nimittäin sotasyyllisyysoikeudenkäynti, kommunistiselta valtion poliisilta Valpolta oli tannerlaisten turvallisuuden takia piilotettava todisteita.

Tannerin 228 sivua konekirjoitettuja huomioita ajautui Procopén ystävän, Yhdysvalloissa Suomen avustuskampanjaa vetäneen presidentti Herbert Hooverin arkistoon ja myöhemmin hänen perustamaansa tutkimusinstituuttiin. Siellä 1990-luvulla vieraillut Hannu Rautkallio kuuli muistiosta, hankki instituutin vaatimat käyttöoikeuden Procopén perillisiltä ja sai mukaansa mikrofilmit. Ne unohtuivat Rautkallion omaan arkistoon melkein 20 vuodeksi. Tätä viimeisempää unohdusta kirjan kustantaja Paasilinna ei juuri mainosta. Ensimmäisten yllättävää löytymistä pidettiin sen sijaan pienen kustantamon syksyn ensimmäisen kirjan arvoisena.

Julkistamistilaisuus Seurahuoneen toisen kerroksen kabinetissa täyttyi sotahistorioitsijoista - Tannerin itsensä käyttämä viereinen Turkkilainen kabinetti olisi ollut liian pieni - niin suurta on kiinnostus sota-ajan jälkiselvittelyyn.

Historiaa ei tarvitse kirjoittaa uudestaan

Kirja ei paljasta mitään varsinaista uutta sota-ajan tapahtumista. Tanner oli nimittäin tallentanut omia muistelmiaan varten kirjoittamansa päiväkirjat Kansallisarkistoon 1952 eivätkä ne kirjan tekijöiden mukaan poikkea oleellisesti alkuperäisaineistosta. Perusteellisen elämänkerran Väinö Tannerista julkaisi Jaakko Paavolainen 1989 (Tammi).

Päiväkirjamerkinnät vahvistavat tiedon Tannerin aseman keskeisyydestä, sanoo Lasse Lehtinen, kirjan toinen tekijä.

- Yhtään päätöstä ei tehty ilman Tannerin edes hiljaista suostumusta.

Sodan aikana Tanner mustamaalattiin ja hänen murtamisensa kautta olisi murrettu sosialidemokraattien tuki sotamarsalkka Mannerheimin ja pääministeri Risto Rydin sotapolitiikalle.

- Jos työmies jättää niin rintama pettää, siteerasi Lehtinen paroni Mannerheimia.

Päiväkirjan toinen löytyminen osui hyvin paitsi tähän aikaan kun Tannerille monelta taholta langetetusta epäsuosiosta ei enää tarvitse välittää, niin Neuvostoliiton Suomi-politiikka, suomalaisen vasemmiston oikeistodemareiden hylkiminen kuin Urho Kekkosen suomettumispolitiikka ovat historiaa.

Sitä paitsi Tannerin syntymästä on kulunut 130 vuotta ja hänen nimeään kantavan säätiön perustamisesta 70 vuotta.