Sir Paul McCartney yhä voimissaan

Beatles-klassikot valloittivat Kööpenhaminassa

Tänään toista iltaa Tukholmassa esiintyvä Paul McCartney valloitti perjantaina 47 000 hengen yleisön Kööpenhaminan Parkenissa. Tanskaan oli saapunut myös kymmeniä suomalaisia, kuulemaan maailman tämän hetken suosituinta ja rikkainta artistia. Konserttijulkaisu Pollstarin tuoreiden tilastojen mukaan McCartney on maailman suosituin ja kallein esiintyjä, kun kriteereinä ovat maailmanlaajuinen konserttilippujen kysyntä ja lippujen hinta.

Sunday Times -lehden selvityksen mukaan jo aiemmin rikkain brittiläinen musiikkivaikuttaja, McCartney, kasvatti viimeisen vuoden aikana omaisuutensa noin 1,1:een miljardiin euroon. Hänen omaisuutensa kasvoi noin 70 miljoonaa euroa.

"Back In The World" -kiertuetta ei valitettavasti saatu Suomeen ja Ruotsin keikat myytiin loppuun 17 minuutissa. Konsertti oli siis helpompi päästä kokemaan Kööpenhaminassa, jonne lippuja oli saatavana pidempään. Tanskassa lipun keskihinta oli 85 euroa, joten lentolippuineen ja hotelleineen matkalle kertyy hintaa melkoisesti. Toisaalta McCartney-lipun keskihinta oli saman kiertueen Yhdysvaltain osuudella 150 euroa! 24.5. McCartney esiintyy Punaisella Torilla Moskovassa ja tuohon konserttiin kalleimmat liput maksavat yli 200 euroa.

Kaikki on suhteellista ja moni Tanskaan matkustanut piti hommaa kaiken rahan ja vaivan arvoisena, etenkin kun konsertilla oli mittaa lähes kolme tuntia, siinä kuultiin 36 kappaletta ja McCartney bändeineen oli erinomaisessa vedossa.

Parkenin loppuunmyydyllä jalkapallostadionilla shown avasivat vaateloistoa eri puolilta maailmaa esitelleet tanssijat. Eksoottisten kiinattarien, voimamiehen ja muiden kummajaisten pyörittyä lavalla hiukan liiankin pitkään, lavan verhot avautuivat kokonaan ja valokeilaan ilmestyi mies vilunmuotoisine bassoineen, Sir Paul "Macca" McCartney!

Soimaan rävähti Beatlesin "Hello Goodbye" ja yleisö oli kerralla myyty. Wings-klassikko "Jet" kulki hyvin ja sitä seurannut "All My Loving" vei viimeisetkin epäilijät mennessään.

Beatles-klassikoiden kuolemattomat melodiat ovat keskeinen osa länsimaista populaarikulttuuria ja myös keskeinen osa useimpien kuulijoidensa henkilöhistoriaa. Ikään, sukupuoleen tai kansallisuuteen katsomatta ne tuovat mieleen muistoja ja tenhoavat voimalla, johon harva kulttuurituote pystyy. Juuri tähän tenhovoimaan perustuneekin se, että McCartneyn konsertit ovat kaikialla loppuunmyytyjä huolimatta korkeista lippujen hinnoista. Ihmiset eri ikäluokista haluavat laulaa rakkaita sävelmiä yhdessä mestarin itsensä kanssa, eikä heitä haittaa vaikka samaan kuoroon yhtyy kymmeniätuhansia muitakin ääniä.

Kuten odottaa saattoikin, konsertti oli sukupolvien kohtaaminen. Yleisöstä näkyvä osa oli suurta ikäluokkaa, eli 1960-luvulla nuoruuttansa eläneitä Beatles-faneja teini-ikäisine jälkikasvuineen. Silti mukana oli paljon myös nuoria aikuisia, kaljupäisiä punkkareita, Helvetin Enkeleitä ja imelän tuoksuisia hippejä Grateful Dead -paitoineen. Kuusikymppinen McCartney soitti sopivassa suhteessa omaa soolotuotantoaan, Wings-kappaleita ja Beatlesia.

Mukana oli Beatles-tuotantoa, jota Macca ei ole soittanut livenä koskaan ennen tätä kiertuetta. Koskettava oli esim. lavasovitus aiheesta "She s Leaving Home".

Miehen bändi oli hyvä ja nuorekas ladaten tuttuihin sävelmiin yllättävänkin vahvasti potkua. Kitaraa soitti Rusty Anderson, koskettimia Paul Wickens, kitaraa ja bassoa Brian Ray sekä rumpuja Abe Laboriel Jr. Rock rullasi purevasti näiden miesten toimesta mm. kappaleissa "Band On The Run" ja "Back In The USSR".

Konsertti oli koostettu hyvällä draamantajulla ja rokkauksen välissä Sir Paul jäi lavalle yksin akustisine kitaroineen, laulattaen stadionia mm. sellaisilla helmillä kuin "Blackbird" ja "We Can Work It Out". "Here Today" oli omistettu edesmenneelle ystävälle John Lennonille ja pelkän ukulelen säestämänä laulettu "Something" George Harrisonille. McCartney vaihteli kappaleesta riippuen suvereenisti soitinta bassosta sähkökitaraan tai flyygeliin. Välillä hän istahti myös pienen sähköpianonsa ääreen ja soitti Ray Charles-soundillaan mm. kappaleet "Carry That Weight" ja "The Long And Winding Road".

"Calico Skies" miehen tuoreimmalta albumilta muistutti klassikoiden seassa, että viimeisimmillä levyilläkin on hyvät hetkensä. Tässäkin kappaleessa on kaunis klassisen tarttuva melodia, joka jää mieleen jo ensi kuulemalla. Maccaa on kutsuttu "Popin Picassoksi". Vertaus onkin osuva, sillä molemmat herrat ovat lajinsa mestareita, joiden laajaan tuotantoon mahtuu myös paljon heikompia teoksia. Tällä kiertueella McCartney ei kuitenkaan täytebiisejä laula, jollei sitten sellaiseksi lasketa imelää hempeilyä "Here Today", joka on Lennonille omistettunakin tylsä ja mitäänsanomaton sävellys.

James Bond-tunnari "Live And Let Die" sen sijaan jytisi tanakasti ja esitteli lavan 20 eri screenillä kaikki eri Bond-näyttelijät Sean Connerysta Pierce Brosnaniin. "Birthday" soitettiin yllättävän riehakkaana hard rockina ja "Can t Buy Me Love", "Lady Madonna" sekä "I Saw Her Standing There" villitsivät katsomot tanssimaan.

Sir Paul nautti silminnähden soitosta. Oli positiivista huomata, että vaikka hän on bändinsä johtaja ja se, jota kansa on tullut katsomaan, hän soitti osana bändiään antaen tilaa myös muille muusikoille. Maccan ja hänen nuoren bändinsä soitto oli ryhmätyön juhlaa. Timo Rautiaisen ja Jabba The Huttin ristisiitokselta näyttänyt veikeä rumpali Laboriel oli vikkelä jytyyttäjä ja ryhmän pelle, ilman että hänen kikkailunsa olisi karannut mauttomaksi. Vaativat stemmalaulutkin sujuivat bändin miehiltä mainiosti.

"Let It Be" ja "Hey Jude" olivat yli 47 000 hengen liikuttavia yhteislauluja. Ekstra-encoreina illan päättivät "Yesterday" ja "Sgt. Peppers Lonely Hearts Club Band". Konsertin jälkeen suoraan kotiinsa Englantiin lentänyt Sir Paul jätti kuulijoilleen hyvän mielen. "Ukko on miljoonansa ansainnut", tuumi moni Kööpenhaminan yössä.

Nämä kappaleet kuultiin Parkenissa:

(MTV3 - Sami Ruokangas / Kööpenhamina)

Paul McCartneyn viralliset sivut Lisää Paul McCartneyn elämästä ja musiikista