MLL:n Kalland: Päiväkodeissa ruuhkaa kuin rautatieasemalla

MTV3 - Raija Kantomaa - Minna Nyrhinen

Tutkimusten mukaan hyvän lasten päivähoidon tunnusmerkit ovat pieni ja pysyvä ryhmä, koulutettu henkilökunta ja lyhyemmät päiväkotipäivät. Päiväkotijohtajien toiveet hoitopaikkojen ryhmäkoosta ovat kaukana ihanteista, sillä ryhmät ovat useassa paikassa jopa tuplasti suurempia. Poliittisten päättäjien mielestä 144 000 tuhannelle päiväkotilapselle ei ole varaa tarjota parasta mahdollista hoitoa, sillä kiireelliseen päiväkotiuudistukseen ei saatu viime vuonna yhtään euroa.

OAJ:n vuonna 2009 teettämän kyselyn mukaan kuntien päiväkotijohtajien mielestä alle 3-vuotiaiden päivähoitoryhmien ihannekoko on yhdeksän lasta. Yksityisen puolen johtajat haluaisivat alle kolmevuotiaiden ryhmien olevan vielä pienemmät, kahdeksan henkilöä.

Yli kolmevuotiaiden ryhmät olisivat ihannetapauksessa 16 henkilöä kuntapuolella, yksityisellä puolella 15.

Lastentarhaopettajain liiton puheenjohtaja Anne Liimola kertoo, että esimerkiksi yli kolmevuotiaita lapsia pitäisi olla vain seitsemän yhtä hoitajaa kohden. Jos päiväkodissa on kolme hoitajaa, lapsia pitäisi olla siis 21.

- Mutta nyt lapsia otetaan varmuuden vuoksi enemmän ryhmään, sillä heidän ei ajatella olevan aina yhtä aikaa paikalla.

Lapsista ei uskalleta kieltäytyä

Päiväkotiryhmien ihannekokoon on vaikea päästä, sillä poliitikot vaativat päiväkodeilta hyvää tulosta. Päiväkotien johtajat eivät voi kieltäytyä ylimääräisten lasten ottamisesta hoitoon.

Esimerkiksi oululaiseen Lassin päiväkotiin on jatkuva jono. Johtajan on määrätty ottamaan seitsemän ylimääräistä lasta.

- Päiväkodin tulot tulevat lapsen läsnäolopäivistä. Muualta rahaa ei juuri tule, eli lapsia on määrätty ottamaan lisää, Lassin päiväkodin johtaja Jukka Haataja kertoo tilanteesta.

Mannerheimin lastensuojeluliiton pääsihteeri Mirjam Kalland vertaa päiväkotien kiirettä liikenneruuhkaan.

- Pahimmillaan voi olla, että lastentarha näyttää rautatieasemalta. Hoitaja 1 pukee lapsen, hoitaja 2 vie syömään, ja hoitaja 3 hoitaa syömisen. Kukaan ei edes kerro lapselle omaa nimeään, vaan lapsi huutaa jotain tarvitessaan vain hoitajaa, Kalland toteaa.

Anne Liimola ihmettelee, miksi poliitikkoja eivät kiinnosta lasten asiat, vaan varhaiskasvatuksen tuloksiakin mitataan talouden mittareilla.

- Jos kunnissa katsotaan ainoastaan talousmittareita varhaiskasvatuksen tulostavoitteissa, silloin ollaan hakoteillä. Tulosta pitäisi katsoa laadun mukaan; panostamalla laadukkaaseen kasvatukseen saadaan pidemmällä tähtäimellä myös taloudellisesti hyviä tuloksia, hän sanoo.

Isoissa päiväkotiryhmissä levotonta

Liimola kertoo, että pula koulutetuista lastentarhanhoitajista on jatkuva. Hoitajat äänestävät jaloillaan ja lähtevät pois niistä kunnista, joissa työolosuhteet ovat kehnot. Se taas luo paineita kasvattaa jäljelle jääneiden hoitajien ryhmiä. Suuret ryhmäkoot aiheuttavat lapsissa levottomuutta, jotka voivat poikia myös väkivaltaisuutta.

Liimolan mukaan kuntien päivähoitajia on kehotettu vaikenemaan ongelmista. Hänestä suuntaus on järkyttävä ja pelottava.

- Ammattitaitoinen henkilökunta ei pelottele vanhempia, vaan he osaavat kertoa arjen ongelmista realistisesti.

Isoissa ryhmissä yksi lapsi saattaa hukkua näkymättömiin. MLL:n Mirjam Kalland sanoo, että lapset eivät ole turvassa, jos he eivät ole kenenkään aikuisen mielessä.

- Lapsi tarvitsee tällaista ihmistä koko ajan. Kun lapsella tulee tunnepurkauksia, kuten itkua tai loukkaantumisia, jonkun aikuisen on oltava paikalla.

Hän toteaa, että lasten keskinäiset riidat ja itku vähenevät ja hoitajatkin viihtyvät paremmin töissään, kun lapsilla on tunne, että heillä on tutun aikuisen turva hoitopaikallakin.

- Lapsen matematiikka ei mene samalla tavalla kuin aikuisen. Olisi siis pidettävä kiinni pienistä ryhmistä, eikä vain kasvattaa hoitajien määrää.

Lue myös: Ylisuuret päiväkotiryhmät vaarantavat lapsen kehityksen

Katso Anne Liimolan haastattelu: