Tältä tuntui sairastaa sikainfluenssa

MTV3 - Tapani Pohjala

Sunnuntaiaamuna särki selkää. Kipua jatkui pitkin päivää. Oliko syksyinen viima iskenyt luihin ja ytimiin edellisenä päivänä mökkinuotiolla? Taas syksy oli tehnyt tepposet? Mutta ei, nyt nousi myös kuume. Seuraavana aamuna kuumemittari näytti 37,8 astetta. Tuntia myöhemmin kuume oli noussut jo 38 ja puoleen asteeseen. Paikkoja kolotti entistä enemmän. Myös rinnasta painoi.

Nyt tuli mieleen ensimmäistä kertaa: olenko minä sikainfluenssan uhri? Mistä juuri minä tämän taudin nyt olen hankkinut? Vastauksia alkoi löytyä helposti. Matkustin muutamaa päivää aiemmin lentokoneella Hampuriin. Hurrasin Suomen puolesta stadionilla jalkapallon MM-karsintaottelussa. Paikalla oli 56 000 ihmistä. Metrossa stadionille ja sieltä pois oli kaaosmaisen täyttä. Päivän aikana söin monenlaista pikaruokaa kioskeista, käsittelin rahaa, luottokorttiani höylättiin, kuljin täpötäysissä tavarataloissa ja liikennevälineissä. Sieltä jos jostakin minä olen sen tartunnan saanut.

Kun satuin olemaan lomalla, en ollut tartuntariski työtovereilleni. Soitin varmuuden vuoksi kaikki ne henkilöt läpi, joita olin tavannut matkan jälkeen. Kotona hygieniatasoa pyrittiin nostamaan.

Kuumetta kolme päivää

Sikainfluenssan pahin vaihe kesti kolme - neljä päivää. Lihaksia särki varsinkin ylävartalossa. Kuume laski pikku hiljaa ja loppui kokonaan neljännen päivän jälkeen. Keuhkoista painoi saman ajan.

Minulla ei ilmennyt päänsärkyä eikä kurkkukipua. Ei myöskään pahoinvointia eikä oksennusta. Yritin taudin kuluessa selvittää netistä oireita, mutta en tuntenut kaikkia tarjottuja itsessäni.

Keskiviikkona kävin lääkärissä. Pikatesti näytti Influenssa A -testin olevan positiivinen. Lääkäri totesi, että sikainfluenssan eli H1N1-taudin lisäksi liikkeellä ei tiedetä olevan muuta influenssaa. Taudiksi määriteltiin siis sikainfluenssa, joka sittemmin varmistettiin vielä testituloksista. Sairasloman pituudeksi lääkäri määräsi viikon. Tällä hän pyrki estämään taudin leviämisen. Minusta sikainfluenssa on tarttunut tiettävästi yhteen ihmiseen. Meillä kotona yhteen tarttui, toiseen ei. Tauti kesti minulla noin viikon, ja vaikutukset tuntuivat vielä muutaman päivän.

Jälkitaudit vaarana

Nyt kun sitten olen virallisesti toipilas ja sikainfluessapotilas, ensimmäinen työyhteisössäni ja kaveripiirissäni, joudun pohtimaan, miten tästä eteenpäin. Koska voin aloittaa lenkkeilyn? Joko keuhkoni ovat puhtaat? Miltä tuntuu ruumiillinen rasitus? Näihinkin olen yrittänyt hakea vastauksia netistä ja keskustelupalstoilta, mutta vastaukset ovat vielä epämääräisiä. Itse olen ajatellut sikainfluenssapioneerina tehdä kaiken varman päälle.

Lääkäri tarjosi painokkaasti jälkitaudiksi keuhkokuumetta. Hän arveli liian aikaisen rehkimisen johtavan keuhkopussin tulehdukseen ja sitä kautta keuhkokuumeeseen. Näistä jälkitaudin saavista löytyvätkin nähtävästi pääosiltaan ne, jotka tulevat menehtymään tähän sairauteen. Itse sikainfluenssa ei ainakaan minusta tuntunut juurikaan tavallista flunssaa kovemmalta taudilta.

Pikku julkkis

Olen huomannut, että sairauteni on tehnyt minusta ystävien kesken pikku julkkiksen. Raju mediarummutus on nostanut taudin kiinnostuksen huippuunsa. Minulle on satanut sähköposteja ja tekstareita. Tauti on saanut mystisen maineen ennen kuin se on kunnolla alkanutkaan.

Influenssa on nyt sairastettu, ja immuniteetti saatu toivottavasti loppuelämäksi. Minulta jäivät rokotukset saamatta, mutta elämä jatkuu. Sikainfluenssan jälkeen olen palaamassa jälleen normaaliin päiväjärjestykseen.

Tapani Pohjala on MTV3:n uutisten toimituspäällikkö.

Oletko sairastanut sikainfluenssan? Kerro kokemuksistasi: uutiset@mtv3.fi