Poliisin vaikea tunnistaa valehtelua

Haastattelu on poliisin perustyöväline, kertoo Poliisiammattikorkeakoulun psykologian opettaja Jari Hyyti. Siksi haastattelu on keskeisesti esillä poliisikoulutuksessa ja esimerkiksi kuulustelutaktiikasta on kirjoitettu oppikirjojakin.

Lyhyessä keskustelussa haastateltava pystyy kuitenkin skarppaamaan siten, ettei kokenutkaan poliisimies pääse selville totuudesta.

Poliisin haastattelumenetelmät nousivat puheenaiheeksi kun kävi ilmi, että Kauhajoen surmaaja oli ollut poliisin puhuttelussa vain päivää ennen veritekojaan. Puhuttelun tehnyt poliisimies antoi nuoren miehen pitää aseensa. Seuraavana päivänä selvisi, että poliisi teki väärän ratkaisun.

Kauhajoella tehdyn puhuttelun tapaisella lyhyellä haastattelulla ei voida saada kovin hyviä tuloksia. Jos haastateltava skarppaa tai valehtelee, totuutta on lähes mahdoton saada selville.

Skarppaus tarkoittaa ryhdistäytymistä, teeskentelyä tai näyttelemistä. Moni skarppaa lääkärin, poliisin tai esimiehen edessä, mutta esiintyy luotetussa kaveriporukassa eri tavalla.

Jari Hyyti sanoo, ettei hän psykologin koulutuksen saaneenakaan voisi yhden haastattelun perusteella tietää, hautooko haastateltava joukkomurhaa.

Hyyti korostaa taustatietojen merkitystä. Poliisilla tulisi olla haastattelun tukena paljon muitakin tietolähteitä.

Nuori poliisi olettaa puhuttavan totta

Palturia voi puhua poliisille monista syistä. Hankala selvitettävä on esimerkiksi tilanne, jossa ihminen uskoo kertomansa tiedon oikeaksi, vaikka kertomus todellisuudessa onkin väärää tietoa.

- Hän on silloin erittäin luotettavan oloinen ja vakuuttava, ja erehtymistä tai valehtelua on vaikea tavoittaa, Hyyti sanoo.

Oma lukunsa ovat mieleltään sairaat ihmiset. Joihinkin sairauksiin liittyy hyvin vakuuttava valehtelu.

Valehtelun tunnistaminen on kaiken kaikkiaan vaikeaa. Totuuden väistely on osa ihmisten luontaista käyttäytymistä, siksi puhutaankin "valkoisista valheista".

Ihminen suhtautuu luottavaisesti toisiin ihmisiin, ja tämä näkyy poliisin työssäkin. Poliisi, etenkin nuori poliisi, lähtee yleensä siitä, että keskustelukumppani puhuu totta. Vanhemmiten poliisimies saattaa käydä epäluuloisemmaksi. Hän voi jopa nähdä rikollisuutta siellä missä sitä ei ole.

Säännökset ohjaavat

Poliisin ja asiakkaan välinen keskustelu on usein myös tilanne, jossa virkamies käyttää julkista valtaa. Tästä syystä esimerkiksi kuulustelu on tarkoin säädelty toimitus. Poliisitoimintaa koskevia säännöksiä on esillä oikeusministeriön ja sisäministeriön verkkosivuilla.

Länsimaiseen oikeusajatteluun kuuluu esimerkiksi periaate, että syyllisen ei tarvitse todistaa itseään syylliseksi. Siksi syylliseksi epäillyn ei tarvitse poliisikuulustelussa puhua totta. Todistajan asemassa taas on puhuttava totta.

Kuulusteltava voi myös halutessaan vaieta. Poliisi ei voi käyttää pakkokeinoja saadakseen hänet puhumaan.

(MTV3-STT)