Asiantuntija neuvoo: Varaudu virtuaalikuolemaasi

Kun perheenjäsen kuolee, ei enää riitä, että omaiset järjestävät hautajaiset ja saattavat hänet viimeiselle matkalle. Tänä päivänä kuolemme myös virtuaalisesti – tai jäämme elämään virtuaalisesti.

Facebookista löytyy useita käyttäjäprofiileja, joiden perustaja on nukkunut pois. Tulevaisuudessa niitä löytyy yhä enemmän, kun nettiajan natiivit päättävät elämänsä.

Käyttäjien ystävät saattavat kirjoitella vielä vuosia kuoleman jälkeen vainajan seinälle muistorunoja tai kaipauksen osoituksia. Jonkun tapa surra on julkaista vainajan seinällä valokuvia yhteisistä hetkistä, ja jotkut toivottavat vainajalle jopa hyvää syntymäpäivää.

Osa muotoilee viestinsä kuin uskoisi vainajan niitä oikeasti kuulevan.

Tee virtuaalitestamentti

Tietotekniikka-asiantuntija Petteri Järvinen neuvoo jokaista varautumaan virtuaaliseen kuolemaansa, jos tietää hetkien lähestyvän loppuaan.

Sosiaalisen median, sähköpostin ja muiden nettipalveluiden salasanat voi tallettaa esimerkiksi muistitikulle, joka oikean hetken tullen luovutetaan esimerkiksi puolisolle tai juristille. Salasanat voi liittää myös tavallisen testamentin liitteeksi paperille.

Jos salasanoja ei usko kenenkään haltuun, voi olla, että kukaan ei koskaan pääse niihin käsiksi ja ihminen jää elämään virtuaaliavaruuteen ikuisiksi ajoiksi.

Järvisen mukaan operaattorit eivät lähtökohtaisesti luovuta salasanoja ulkopuolisille. Varsinkin ulkomaisten operaattoreiden on vaikea varmistua siitä, että henkilö todella on kuollut.

Esimerkiksi Yahoo on tullut tunnetuksi kieltäytyessään luovuttamasta Irakin sodassa kuolleen sotilaan sähköpostin salasanaa sotilaan vanhemmille.

Liikenne- ja viestintäministeriö rinnastaa sähköpostin tavalliseen postiin. Tällöin kuolinpesästä tulee lain tarkoittama "viestinnän osapuoli", eli omaiset saavat lukea kuolleen sähköposteja.

Viestintävirastossa tehdään parhaillaan selvitystyötä siitä, neuvotaanko operaattoreita tulevaisuudessa luovuttamaan salasanoja omaisille. Aiemmin viraston kantana on ollut se, että vainajan sähköposteja ei saa luovuttaa perikunnalle, jos omainen ei ole antanut siihen erikseen lupaa ennen kuolemaansa.

Facebookissa voi nyt lähettää viimeisen tervehdyksen

Facebook avasi vuonna 2009 palvelun, jonka avulla kuolleen omaiset voivat muuttaa vainajan profiilisivun muistosivuksi. Facebook voi omaisten pyynnöstä poistaa muistosivulta yksityisyyteen liittyviä tietoja, kuten yhteystiedot ja osoitteen. Muistosivuille ei myöskään pääse kirjautumaan käyttäjänä, mutta omaiset ja ystävät voivat kirjoittaa sinne terveisensä.

Surullisimpia ovat ne tapaukset, joissa vainajan Facebook-sivulle kirjoitetaan jotakin rienaavaa. Britanniassa sattui viime vuonna tapaus, jossa junan alle jääneen 15-vuotiaan tytön ystävät perustivat hänelle Facebook-profiilin hyvästienjättöä varten. Sivulle löysivät kuitenkin myös tytön kiusaajat, jotka jatkoivat solvaamista kuoleman jälkeen.

Tuore Facebook-sovellus antaa käyttäjälle mahdollisuuden "viimeisen tervehdyksen" lähettämiseen haudan takaa. Ennen kuolemaansa käyttäjä voi tallettaa viestin tai videon ilmaiseen "If I Die" -sovellukseen, ja kuoleman jälkeen palvelu lähettää sen eteenpäin. Viesti lähtee kavereille kuitenkin vasta, kun käyttäjän nimeämät kolme uskottua ovat vahvistaneet henkilön kuoleman Facebookille. Asiasta kertoo Daily Mail.

"On liian helppoa klikata muistokynttilä palamaan"

Järvisen mukaan virtuaalisten kynttilöiden sytyttely ja muistoryhmien perustaminen verkkoon on osa online-kulttuuria. Se on kollektiivinen keino osoittaa myötätuntoa, kuten kävi esimerkiksi Sellon ampumistapauksen jälkeen, kun muistoryhmiä syntyi useita.

– Henkilökohtaisesti pidän näitä arveluttavina. On liian helppoa klikata muistokynttilä palamaan, se vesittää muistamisen arvokkuuden. Sitoutumisen aste ja vaivannäkö ovat niin pieniä, että eleen arvo ei ole hirveän suuri. Tämä on nyt kuitenkin yleinen trendi, ja jos ihminen voi näin tehdä surutyötä, annettakoon hänelle se mahdollisuus, Järvinen sanoo.

Oma ongelmansa läheisille ovat mielenterveydeltään järkkyvät omaiset, jotka unohtavat, mikä olikaan sopivaa Facebookissa julkaistavaksi. Järvisen mukaan avohoitopotilaiden nettikäytökseen ei voida puuttua senkään vertaa kuin kuolleen ihmisen virtuaalijäämistöön.

– Nettitunnuksia ei voi keneltäkään ottaa pois. Se on laillisesti mahdotonta, vaikka tarvetta voisi ollakin. Jos kirjoittelu ei ylitä rikoskynnystä, kukaan ei voi tehdä mitään, Järvinen sanoo.

Tuleeko sinusta Facebook-kummitus?

Huomasin reilu vuosi sitten, että veljeni oli kirjoittanut muistosanat menehtyneen tuttunsa Facebook-seinälle.

Kepeitä multia, osanottoja ja hyvää viimeistä matkaa toivottivat useat kuolleen miehen Facebook-kaverit. Tämän ihmisen Facebook-profiili oli julkinen, joten kävin itsekin lukemassa jäähyväissanoja. En tuntenut miestä henkilökohtaisesti ja niin muutaman päivän "jäähyväiskirjoitteluvaklailun" jälkeen lopetin vierailut hänen seinällään.

Jostain syystä kävin kuolleen miehen profiilissa kuitenkin uudelleen viime syksynä. Olin ihmeissäni, että profiili oli ylipäätään olemassa.

Jotenkin korniksi koko asia muuttui viime kesänä, kun kuolleella miehellä olisi ollut syntymäpäivä. Hyvää synttäriä, kirjoittivat monet. Jotkut toivottelijoista olivat huomanneet sankarin menehtyneen monta kuukautta sitten ja lisäsivät onnitteluihin osoitteeksi pilven reunan.

Meillä tuli tänään töissä puhetta, mitä Facebok-profiilille tapahtuu ihmisen kuoleman jälkeen. Pitäisikö se sulkea ja kenen se pitäisi tehdä? Onnistuukohan se ylipäätään? Näitä kysymyksiä pyörittelimme aamukokouksessamme.

Muistin itse palaverin jälkeen oman "Facebook-kummitukseni" ja siellä se profiili edelleen on. Synttärionnittelujen jatkoksi sivuille oli ilmestynyt erilaisia sovelluspyyntöjä. Facebookissa hän näyttää siis edelleen hyvinkin elävältä. Synttäritkin lähestyvät, joten onnitteluja satelee taas kesällä.

Mietin, haluaisinko oman kuolemani jälkeen profiilini elelevän elämäänsä tai oikeastaan elämääni eteenpäin. Vastasin kysymykseeni, etten haluasi.

Kun profiilin poistaminen toisten toimesta tuntuu olevan hidasta, vaikeaa tai jopa mahdotonta, mitä sitten voisi tehdä?

Itse ratkaisen asian niin, että "testamenttaan" salasanani kirjekuoressa olohuoneen lipaston ylälaatikkoon. Teen sen heti, jahka täältä töistä kotiin kerkeän. Mieheni tai joku ystäväni saa käydä sulkemassa tilini. Minä en aio jäädä teille kummittelemaan.

Oletko sinä miettinyt asiaa?