Sekä kokoomuksen Sauli Niinistöllä että vihreiden Pekka Haavistolla on ollut jännittävät viime viikot. He ovat kampanjoineet viikkokausia saadakseen mahdollisimman paljon ääniä suomalaisilta, ja tänä iltana selviää, kummasta heistä tulee seuraava Suomen presidentti.

Tavallisen tallaajan on vaikea kuvitella, millaisia ajatuksia miesten päässä presidenttikilvan maalisuoralla liikkuu. Pyysimme siis Elisabeth Rehniä (rkp:n entinen kansanedustaja) muistelemaan vuoden 1994 vaaleja, jolloin hän oli Martti Ahtisaaren vastaehdokas toisella kierroksella.

Lehtikuva/Jussi Nukari

– Se on mielenkiintoinen sisäinen tunne. On tavattoman cool, kun kaikki tunteet on joutunut sulkemaan pois. Itselleni todella emotionaalinen hetki iski silloin, kun oli aika lähteä Isoon Pajaan, jossa vaalitulos julkistettiin. Meillä oli sitä ennen oman perheen tilaisuus, jossa tyttäreni piti minulle puheen. Hän sanoi, että mitä tahansa vaaleissa tapahtuu, tärkeintä on, että olen heidän äitinsä, Rehn kertoo MTV3 Uutisille.

– Ääntenlaskennan aikana tilanteet vaihtelivat ja jännitys iski. Kun kaikki oli ohi, riensin itkevien kannattajieni luokse ja huudahdin iloisesti: Me olemme melkein presidenttejä. Me teimme sen ja olimme lähellä.

Itku tuli, kun Rehn palasi valvojaisista miehensä kanssa.

– Naapurimme olivat asetelleet kynttilöitä pitkin pitkää pihatietämme ja kotitalomme edessä odotti kynttilämeri. Sen keskellä oli iso kyltti, jossa luki ruotsiksi: Tervetuloa kotiin, Lillan. Muuta ei tarvittu.

Kansanliikettä ja rumia temppuja

Rehn sai aikaan kakkoskierroksella vahvan nosteen kansassa, suorastaan kansanliikkeen. Hän oli ajatellut sijoittuvansa pienpuoluetta edustavana naisena viidenneksi, kuudenneksi.

– Ilkeät toimittajat kohtelivat minua tenteissä rumastikin ja sanoivat ensimmäisellä kierroksella suurin piirtein, että mitä pirua sinä tässä kisassa teet. Tämä ehkä nosti sen kansanliikkeen ja gallup-numerot menivät ylöspäin, Rehn sanoo.

Rehnille on jäänyt parhaiten mieleen ensimmäisen kierroksen kampanjoinnista hauskuus. Toisella kierroksella hauskuus jäi taka-alalle, kun kilpailu kiristyi.

Toisella kierroksella väitettiin muun muassa, että Rehn ei usko Jeesukseen. Vanhainkodeissa esimerkiksi kerrottiin, että jos Rehn valitaan, kaikkien on pakko puhua ruotsia Suomessa.

– Lopputulos oli kuitenkin hyvä. Ahtisaari sai ansaitsemansa arvostuksen ja itse sain jatkaa sitä työtä mistä nautin. Ehkä en olisi viihtynytkään presidentin kultaisessa häkissä.