Sukupuolten välisellä tasa-arvopolitiikalla länsimaalaiset valtiot pyrkivät nostamaan väestönsä syntyvyyttä, väittää Jemima Repo Helsingin yliopistossa lauantaina tarkastettavassa väitöskirjassaan.

Revon mielestä poliittisten instituutioiden edistämän tasa-arvopolitiikan ensisijainen tavoite on väestönhallinta, eikä kehitys sukupuolten väliseen yhdenvertaisuuteen.

Väitöskirjassaan Repo tutkii, miten väestötiede alkoi 1970-luvun alusta eteenpäin hyödyntää sukupuoliteoriaa löytääkseen sekä selityksiä että ratkaisuja juuri käynnistyneeseen laskevaan syntyvyyteen.

Perinteisesti yhteiskunta- ja väestötieteissä laskeva syntyvyys nähdään uhkana taloudelliselle kasvulle ja kilpailukyvyn ylläpitämiselle. 1960 ja 70-luvuilla alkaneen syntyvyyden laskun syinä nähtiin sukupuolirakenteissa tapahtuneet muutokset.

Erityisesti muutokset naisten elämässä nähtiin ongelmallisena. Lasten synnyttämisen ja hoitamisen sijaan naiset osallistuivat yhä enemmän työmarkkinoihin ja pitkittivät perheen perustamista ja lastenhankintaa, väitöskirjassa todetaan.

Revon keskeinen väite on, että viime vuosikymmenien aikana länsimaissa muodostunut sukupuolten välinen tasa-arvopolitiikka nousi pitkälti pyrkimyksenä pysäyttää laskeva syntyvyys.

(MTV3)