Elokuva uskonnon peilinä - Toim. Heikki Pesonen, Elina Lehtinen, Nelli Myllärniemi ja Minja Blom - MTV3.fi - Uutiset - Kulttuuri

Arvio: Pertti Nyberg

(Helsingin yliopisto 2011)

Jos entisaikaan ajateltiin, että vampyyrit olivat paholaisen aikaansaannosta, nykyisin nämä verenimijät ovat geeniteknologian virheiden tuotteita. Uskonnollisuuteen viittaavasta maailmasta on siis siirrytty nykypäivän maalliseen joskin tiedeuskovaiseen maailmaan. Näin ainakin vampyyrielokuvissa, joita Titus Hjelm on tutkinut.

Vampyyrielokuvat ovat muuttuneet ja pahuuden ruumiillistumasta on tullut luonnonoikku ja entisen yliluonnollisesta on tullut epäluonnollista. Hjelm kertoo muutoksen syyksi myös sen, että haluessaan tavoitella mahdollisimman suuria katsojamääriä, Hollywoodin ei kannata enää esittää tiukan kristillisiä symboleja - katsojia kun löytyy muistakin uskontokunnista.

Populaarikulttuurin ja uskonnon suhteita käsittelevässä kirjassa "Elokuva uskonnon peilinä - uskontotieteellisiä tarkennuksia länsimaiseen populaarielokuvaan" on kiehtovalla tavalla selitetty kassamagneettielokuvien viittauksia uskontoihin. Esimerkiksi espanjalaisen Pedro Almodovarin elokuvat suorastaan tihkuvat uskonnollisia viittauksia. Taustaksi Elina Lehtisen artikkelissa on selitetty, että Francon ajan Espanjassa ennen vuotta 1975 oli tiukka sensuuri ja elokuvan piti uusintaa tiukkoja perhekeskeisiä ja konservatiivisia arvoja. Francon kuoltua kaikki rajoitteet lakkasivat ja juuri tuona ajankohtana Almodovar ryhtyi tekemään elokuvia, jotka olivat entisen sensuuriajan täydellisiä vastakohtia.

Niinpä kun Francon ajan folkloricas-elokuvat esittivät papit sovittelijoina, jotka auttavat päähenkilöitä jaloissa pyrkimyksissään, Almodovarin moderneissa elokuvissa papeista tuli moraalittomia ja hyväksikäyttäjiä. Entisajan "korkea moraali", hengellisyys ja perheen korostaminen muuttui yksilön arvojen korostamiseksi siten, että halut ja tarpeet ovat keskiössä ja perheen tilalla olivat ystävät.

Almodovarin elokuvissa koko katolisen kirkon runsas tarpeisto on edelleen mukana, mutta se on tulkittu uudella tavalla. Esimerkiksi katolisessa kirkossa tuttu pieta-maalaus tai -veistos, jossa neitsyt Maria pitää kuollutta Kristusta sylissään on Almodovarin käsittelyssä muuttunut tilanteeksi, jossa Angel eli enkeli-niminen sukupuolettoman oloinen mies pääsee Jeeusta jäljitellen psykiatrin eli Marian syleilyyn. Itsekin Almodovarin elokuvien ihailijana, mutta katolilaisen kulttuurin ulkopuolisena tällaiset uskontoon liittyvät viittaukset jäävät usein ymmärtämättä.

Sen sijaan suomalaisenkin katsojan on paljon helpompi ymmärtää Ingmar Bergmanin elokuvien luterilaista symboliikkaa tai vaikkapa suomalaisten vanhoillislestadiolaisten nuorten naisten elämästä kertovaa Kielletty hedelmä -elokuvaa. Sekä Bergmanin elokuvista että lestadiolaiselokuvasta on omat artikkelit kirjassa.

Kirjassa käsitellään myös Kummisetä-trilogiaa, ufoelokuvia, muumioelokuvia sekä sukupuolen muuttuvaa roolia ja messiasmyyttiä science fiction -elokuvissa ja tv-sarjoissa. Muun yhteiskunnan tavoin elokuvista ja tv-sarjoista löytyy nykyisin myös naismessiashahmoja tai naissupersankareita. Esimerkiksi Buffy vampyyritappaja sekä Dark Angel -tv-sarjoissa on moderniin tyyliin naissupersankareita, mutta näidenkin hahmojen taustavaikuttajana ohjelmissa löytyy - yllätys yllätys - mies.

Vaikka "Elokuva uskonnon peilinä" on tarkoitettu yliopistolliseksi oppikirjaksi, kirja on todella mielenkiintoinen myös elokuvista kiinnostuneille maallikoille. Ehkä kirjan suurin ongelma on se, että monissa artikkeleissa vain kuvaillaan elokuvia uskonnollisesta näkökulmasta ilman sen suurempia analyyseja. Toisaalta juuri tämän takia myös alaa tuntematon ihminen voi helposti lukea tätä kirjaa. Max Weberin sanoin lumous (elokuvista) voi kylläkin haihtua.