Korkokenkäkuume kilpistyy Manhattanin kenkäsalongeissa

MTV3 - Kati Hyttinen

Naisten innostus korkokenkiin on kyllästyttävä klisee, toteaa Mirja Tervo. Silti korkeat korot herättävät intohimoja vuodesta toiseen. Kirjan korkokenkien käyttäjistä ja kauppaajista tehnyt Tervo tutustui itse kenkäbisnekseen työskennellessään myyjänä eräässä New Yorkin hienoimmista kenkäsalongeista.

Kirjassaan Huimaavat korot, luksuskenkien vaarallinen viehätys (Atena 2010) kansatieteilijän koulutuksen saanut Tervo tarkastelee kulissien takaista salonkielämää kaiken nähneen kenkämyyjän kyynisyydellä mutta myös etnologin avoimella kiinnostuksella: Ovatko korkokengät kulkuväline, statussymboli vai seksikkyysmittari? Ja mitä vääntyneet varpaat kertovat omistajastaan tai kenkämuodin vaihteluista?

Tervo vähättelee korkokenkien lumoa ja toteaa, että kyse on ennen kaikkea mediailmiöstä.

– Nykyajan mediamainonta saa meidät uskomaan, että kaikki naiset ostavat hullun lailla kenkiä. Kertakäyttöinen korkokenkävillitys on kuitenkin vain pienen naisjoukon elämäntyyli. Toki jotkin naiset kilpailevat koroillaan ja keräävät niillä miesten katseita ja ihailua. Varsinaista valtaa niihin ei tietenkään liity, mutta symbolista valtaa kyllä.

Kumisaappailla luksuskenkien myyjäksi

Yli-Iissä Pohjois-Pohjanmaalla syntynyt Mirja Tervo muutti Yhdysvaltoihin kuusi vuotta sitten. Kenkämyyjäksi häntä ei vienyt kiinnostus kenkiin vaan asiakaspalvelutyöhän ja ihmisiin.

Tavatessaan tulevan miehensä, hänellä olivat jalassaan ilmastointiteipillä paikatut kumisaappaat. Mies sen sijaan saapasteli mittatilauskengissä. Sitä kautta syntyi Tervollekin suhde kenkämaailmaan.

– Kun muutin Yhdysvaltoihin, mukanani oli vain juoksulenkkareita ja maastokenkiä. Mieheni kautta opin ymmärtämään kenkien semiotiikkaa. Ensimmäiset korkokenkäni ostin erääseen tilaisuuteen, jossa vaadittiin muutenkin tietynlaista pukeutumista.

Nokkimisjärjestys kuin 1600-luvun hovissa

Tervo työskenteli luksuskenkäsalongissa Manhattanilla reilun vuoden, ennen kuin Yhdysvaltojen talousromahdus tiesi kenkää kenkämyyjälle.

Salonkielämä tarjosi runsaasti draaman aineksia: Myyjät olivat provisiopalkalla, eli palkka juoksi vain, jos kengät kävivät kaupaksi. Asiakkaat olivat useimmiten upporikkaita ja liikavarpaat ja jalkahiki myyjän arkipäivää.

Tervo vertaa elämää 2000-luvun kenkäkaupassa 1600-luvun hoviin Versailles’ssa.

– Kaikki olivat hovissa riippuvaisia paitsi aurinkokuninkaasta myös toisistaan, jotta mekaniikka toimisi. Tilanne oli sama kenkäsalongissa.

Työssään Tervo oppi ymmärtämään paitsi kenkähovin nokkimisjärjestyksen, myös tunnistamaan eri asiakastyypit. Tervo luettelee kirjassaan salonki- ja asiakaskaraktäärit – joihin kuuluivat muun muassa ”Stalin”, ”emerituseunukki” ja ”Mrs. Complainberg” – ja rekvisiittaelementit, joita olivat esimerkiksi kenkälusikat ja kenkien kärkeen työnnettävät paperiset ”lumipallot”.

Korolla silmään alennusmyynnistä

Kenkäalan sesongeista Tervo muistaa erityisen hyvin alennusmyynnit. Ne olivat mellakka, jossa kenkiä viskottiin, asiakkaat ovat kuin huumattuja ja myyjät paniikkikohtauksen partaalla.

– Se, mitä liikkeessä koin, meni ihan yli ymmärrykseni. Kengät lensivät yhden työkaverin selkään ja toista iskettiin korolla silmäkulmaan. Asiakkaat huusivat ja kerjäsivät kenkiä kuin kyseessä olisi ollut viimeinen pala leipää. Huonoiten käyttäytyvät asiakkaat joutuivat lopulta lähtemään ulos turvamiesten saattelemina ilman ainuttakaan kenkäparia.

Suomalainen ei kukkoile koroilla

Kenkäkaupassa oli Tervon lisäksi toinenkin suomalainen myyjä. Lisäksi kaupassa kävi useita suomalaisasiakkaita. Osa heistä oli julkisuudesta tuttuja ”vallan askelilla käveleviä naisia.”

Kaikkia suomalaisia yhdisti Tervon mukaan suhtautuminen korkokenkiin.

– He pohtivat sitä, mitä muut heistä ajattelevat: ”voiko näin korkeilla koroilla kävellä Suomessa”; ”suomalaiset nauraisivat minut maanrakoon, jos pitäisin näitä siellä”, ”näillä en kyllä kävele Tampereella, vaan menen näillä Pariisiin.” Myös maaseudulta ja pikkukaupungeista tulleet amerikkalaisnaiset näkivät New Yorkin korkokenkävillityksen ja kenkien hinnat suurena vitsinä.

Suomalaisia kenkiä ei Tervon myymälässä ollut esillä. Hän kuitenkin uskoo, että sekin päivä koittaa pian.

– Onhan Pertti Palmrothin kenkiä myyty luksustavarataloissa Yhdysvalloissa ennenkin. Muutenkin, kun olen nyt katsellut ympärilleni ja nähnyt suomalaisten suunnittelijoiden tekemiä kenkiä, olen huomannut, että Suomessa on hyvin kansainvälistä muotokieltä ja kunnianhimoisia ihmisiä, jotka varmasti pärjäävät maailmalla.

Botoxia päkiään

Monet maailman kotkotuksista eivät ole vielä saapuneet Suomeen ja harva on pilannut jalkojaan niin täysin, että olisi joutunut turvautumaan kauneuskirurgiaan – pystyäkseen käyttämään edelleen kenkiä, jotka jalat ovat pilanneet. Tervon asiakkaina oli heitäkin.

Hän kertoo joidenkin rouvien kärsimästä ”stilettotarsalista”. Se on diagnosoitu korkokenkäsyndrooma, joka syntyy, kun ihminen on kuluttanut jalan pohjassa olevan kudoksen niin vähiin, että ei pysty kävelemään korkokengillä lainkaan ilman sietämätöntä kipua.

Ratkaisuna on botox-ruiske, joka turruttaa jalkapohjan herkät hermot!

– Ihon alle pumpataan ekstratyynyt. Ne eivät kuitenkaan kestä kauan, vaan ne täytyy käydä uusimassa pari kertaa vuodessa, jotta käveleminen mahdollistuisi.

Katso myös Minna Karilan juttu (Huomenta Suomi 10.3.2010)

Omia jalkojaan Tervo ei ole turmellut edes työn puolesta; luksusliikkeen kenkämyyjät eivät tipsutelleet korkeissa koroissa vaan mukavasti matalissa kannoissa.

Tervo muistuttaa, että seisomatyötä tekevän kengissä on oltava tilaa varsinkin varpailla.

– Mekin jouduimme juoksemaan niin paljon varaston puolella, kantelemaan kenkälaatikoita ja kyykkimään asiakkaiden edessä, että ei siellä korkokengillä tai vähänkään kapeampikärkisillä kengillä olisi pitkälle pötkinyt.