Tuore väitöskirja kyseenalaistaa nykyisen huumepolitiikan
oikeudenmukaisuuden.
-Nykyistä rajoittavaa huumepolitiikkaa kannattavien ja kritisoivien
ryhmien pitäisi saada äänensä kuuluviin tasavertaisesti. Jos
joltakin osapuolelta kielletään tämä oikeus, voimakkaiden
purkautumisien riski kasvaa, varoittaa
valtiotieteen maisteri Tapani Sarvanti.
Sarvannin väitöskirja Huumepolitiikka ja oikeudenmukaisuus
tarkastetaan tänään Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan
laitoksella.
Sarvannin mielestä valtion pitäisi kantaa nykyistä enemmän huolta
yhteiskunnan aidosta moniarvoisuudesta. Jotta tämä olisi
mahdollista, valtio ei saisi olla ideologinen.
-Valtion pitäisi ottaa vähemmän kantaa siihen, mikä on hyvä ja
oikein ja antaa kansalaisyhteiskunnan huolehtia keskustelusta.
Valtion tulisi tukea niitä tahoja, joiden on muuten vaikea saada
äänensä kuuluviin, Sarvanti toteaa.
Käytännössä moniarvoinen yhteiskunta tarkoittaisi
huumepoliittisesti sitä, että myös kriittisesti vallitsevaan
huumepolitiikkaan suhtautuvia kansalaisjärjestöjä otettaisiin mukaan
normaalin järjestötuen piiriin.
Huumepolitiikka
lähemmäs käytäntöä
Suomen huumepolitiikka on keskittynyt tarjonnan rajoittamiseen ja
huumeiden käytön kriminalisointiin. Sen oikeudenmukaisuus voidaan
Sarvannin mielestä asettaa kyseenalaiseksi.
Politiikan perustan tulisi olla käytännönläheinen ja perustua
päihteiden vaikutuksia koskeviin tosiasioihin. Sitä pitäisi
Sarvannin mukaan kääntää maltilliseen kysyntää rajoittavaan
suuntaan.
Huumeiden kysyntää voisi rajoittaa monipuolisilla tiedoilla
huumeista, avoimella keskustelulla, hoitamalla huumeriippuvuudesta
kärsiviä sekä kehittämällä yhteiskuntaa siten, että elämää voisi
elää täysipainoisesti ilman huumeita. Moraalista paniikkia lietsovaa
yksipuolista viestintää sen sijaan saisi olla vähemmän.
Huumeiden täyskiellolla ei ole saatu käyttöä vähenemään, esimerkiksi
kovien huumeiden käyttäjien määrä nousee vuosittain.
Käyttäjilläkin
ihmisoikeudet
Sarvanti kannattaa inhimillistä suhtautumista huumeiden käyttäjiin.
Hänen mielestään suomalaista kriminalisoinnin ja kontrollin
käytäntöä voisi muuttaa kohti länsieurooppalaista tapaa, jossa
huumeiden käyttäjiin ei kohdisteta voimakkaita poliisi- ja
oikeustoimia. Tämä voisi poistaa yhden kynnyksen hoitoon
hakeutumisen tieltä.
Jotta huumeiden ongelmakäyttöön voitaisiin puuttua, se pitäisi
pystyä havaitsemaan nykyistä paremmin. Käyttäjät ovat Suomessa
paenneet maan alle rangaistuksen pelossa ja samalla he ovat myös
hoidon ulottumattomissa.
Sarvanti epäileekin, että huumeongelma halutaan edelleenkin työntää
mahdollisimman kauas, jotta sitä voitaisiin paheksua moraalisesti.
Suomen allekirjoittamat kansainväliset huumeyleissopimukset eivät
Sarvannin mukaan edellytä huumeiden kieltämistä niin tiukasti kuin
mitä maassamme on tehty. Vaikka hyvinkoulutettujen enemmistö olisi
valmis kontrollin löysentämiseen, yleinen asenneilmasto ei sitä
salli. (STT)
Väitös: Huumepolitiikka hakoteillä? 
(Päivitetty 00:18)