Olympiaruoska: Kettu kuittaa

Jäipäs taas kerran miesten 50 kilometrin hiihto hiukan lammasmaiseksi suksimiseksi. Rapsakoita irtiottoja tai joukkuetaktiikkaa ei juuri nähty. Ketään ei taaskaan kiinnostanut pudottaa Petter Northugia matkan varrella.

Se oli vähän niin kuin yrittäisi kapakkaan ilman housuja; ei mitään jakoa. Nortti vei kullan loppukirissä, kuten asiaan kuuluu. Ja silloin kerran 1980-luvun lopulla me reipashenkiset pojat emme myöskään päässeet Cabare Oscariin housuitta. Ihmeellistä pikkusieluisuutta.

Suomalaiset eivät kyseisessä 4,67 peninkulman eli about 47 virstan kilpailussa pärjänneet. Sami Jauhojärveltä jotkut pervot odottivat jopa mitalia, mutta tuloksena oli 20:s sija. Pelotti jo etukäteen Jauhojärven haastattelu kilpailun jälkeen. Pliis Sami, älä vain sano että leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä, koska olet sen sanonut haastatteluissa urasi aikana jo viitisenkymmentä kertaa. Pikku hiljaa alkaa olla aika kehittää joku uusi slogan. Eikä Sami sanonut. Upeaa. Eteenpäin on menty.

Viime yönä Suomen pelottava Jellona karjahteli itsensä jääkiekossa pronssille. Kansanluonteemme vastaisesti Suomi nousi päätöserässä 1-3-tappioasemasta 5-3-voittoon. Olisiko tässä jonkinlainen käännekohta koko kansakunnalle? Ei enää lumihankeen ajettuja perheitä, ei työttömyyttä, ei yritysjohtajien ökyoptioita, ei koulu- eikä työpaikkakiusaamista, ei muistihäiriöisiä poliitikkoja, ei leipäjonoja, ei resurssipulaa vanhustenhoidossa, ei koko ajan kasvavia sähkölaskuja, ei myöhästeleviä junia, ei Big Brotheria, ei Idolsia ja mitäniitälie, ei mahdollisuutta kommentoida nimettömänä nettiin, ei kuvioituja pitkiä kalsareita (tummansinisistä kiristävistä tupleteista puhumattakaan) ja ajan hammaslääkärille sekä psykoterapiaan saa jo samana aamuna ennen puolta päivää. Molemmat peräjälkeen. Viiden minuutin tauolla kahvitarjoilu & niskahieronta. Halukkaille seksiä.

Jos nyt sekunniksi vakavoidutaan, niin oli kyllä Jukka Jaloselta miehekäs teko antaa Miikka Kiprusoffille uusi mahdollisuus täydellisesti epäonnistuneen USA-verilöylyn jälkeen. Aika moni valmentaja olisi vaihtanut pronssipeliin maalivahtia, mutta Jalonen luotti Kiprusoffiin. Hieno ele hienolta mieheltä hienolle maalivahdille. Ja niinhän siinä sitten kävi, että Kiprusoff oli yksi pronssimitalin takuumiehiä uljailla venymisillään pahimmassa slovakimyllytyksessä.

Oli se loppupeleissä luojan lykky, että Suomi pääsi pronssiotteluun, eikä joutunut loppuotteluun. Oli nimittäin kohtuullisen miehekästä kamppailua ja muutenkin melko reipashenkistä partiopoikatoimintaa tuo finaali. Siinä olisi voinut tulla finnelle hiki.

Nämä kisat ovat nyt tässä. Mitä niistä jäi parhaiten mieleen? Tolkutonta kahvinjuontia, liiallista nuuskaamista, niska-hartiaseudun lopullinen kestojumi, termi unirytmi (mikä se on?), Markku Kataja, Christer Sarlin & Hoopi The Great still going strong ja vahva epäilys siitä, että olikos minulla kuitenkin myös vaimo ja lapsia? Pitää käydä tarkistamassa heti, kun saa ensin nukuttua sunnuntain ja torstain välisen yön. Kettu kuittaa.

Teksti: Lauri Hollo

KAIKKI URHEILULÄHETYKSET

- Valitse laji - F1 Ralli Motor Forum Jääkiekko Mäkihyppy Alppihiihto Freestyle Lumilautailu Maastohiihto Yhdistetty Futis Tennis Yleisurheilu Kaikki lajit	- Valitse laji - Jääkiekko Futis Tennis Yleisurheilu Kaikki lajit	- Valitse laji - F1 Ralli Jääkiekko Mäkihyppy Alppihiihto Freestyle Futis Tennis Yleisurheilu Kaikki lajit

Näytä kommentit Piilota kommentit

Kommentit  

Kirjoita kommentti

• Kommentointi vaatii toimiakseen JavaScriptin

Näytä kerralla: 3 5 10 20 kommenttia