Lex Hollon piinapenkissä Juhani Tamminen, osa 1

Lex Hollon piinapenkki -sarjassa kysytään ajankohtaisilta urheilupersoonilta suoria ja tinkimättömiä kysymyksiä. Lihaa säästämättä, laadusta tinkimättä. Ensimmäisenä penkkiin istuu jääkiekko- ja mediapersoona Juhani Tamminen.

Haluatko ensin kommentoida parin päivän takaista kolumniani Juhani von Münchausen?

- Se oli tyypillinen sellaisen toimittajan tekemä, jonka elämäntehtävänä on tökkiä muilta elämänalueilta toimeentulonsa saavia ihmisiä. Sellaista en arvosta, koska teidän toimittajien positiossa ei ikinä joudu laittamaan itseään likoon. Sinun asemassasi voi istua katsomossa, arvostella muita ja Saksasta tuttu termi besserwisser haisee ja paisuu päivästä toiseen.

Miksi olet valinnut sen linjan, että puhut ymmärtääkseni lähes aina suusi puhtaaksi median edessä, jopa tunnekuohun vielä päällä ollessa? Eikö olisi joskus syytä nukkua ensin yön oli?

- Tämä on sinun näkemykseksi, minulla on omani. Olen valinnut avoimuuden linjan ja siihen sisältyy aina omat riskinsä. Avoimuus voittaa aina salailun pitkässä juoksussa, olen tehnyt tätä duunia julkisesti 43 vuotta. Pelaajaurallani en koskaan käyttänyt dopingia, joukkueeni käyttävät aina puhtaita keinoja ja tulen valmentajana ulos aina, niin hyvinä kuin huonoinakin aikoina. Kun tapahtuu joku epäonnistuminen, minut saa aina kiinni. Suomalainen urheilujohtajahan menee vastaavassa tilanteessa perinteisesti Lappiin ja pitää puoli vuotta kännykkänsä kiinni.

Mutta olisiko pitänyt joskus nukkua yön yli ennen kommentointia medialle?

- Olen erittäin itsekriittinen persoona, mutta niin kuin sinä, minä en ole besserwisser. Johtuen erilaisesta taustasta.

Kaduttaako mikään mennyt episodi, olet joutunut aika usein myös maksumieheksi kommenttiesi vuoksi?

- Kuulun suorittajiin, eikä suorittaja hukkaa energiaansa vääriin asioihin. Lempilauseeni on: elä hetkessä, opi menneestä.

Eikö tuolla tavalla toimiminen ole äärimmäisen raskasta?

- Sinulle se voi olla raskasta, minulle se ei ole. Tämä on tapani toimia ja olen sinut sen kanssa. Olen tehnyt huippujääkiekkoa ammatikseni 43 vuotta ja jos terveys kestää, teen varmasti myös ensi vuonna. Olen sisäistänyt sen, että se on julkista. Ja sen, että täällä on Hollon kaltaisia tökkijöitä. Hyväksyn sen ja elän sen asia kanssa.

Onko median sinusta muokkaama kuva oikea vai väärä? Tunnistatko sieltä itsesi?

- Opetan aina pelaajillenikin, että näissä hommissa tulee kahta asiaa. Tulee kritiikkiä, tulee kehuja. Ongelma tulee sillä hetkellä, jos annat jomman kumman vaikuttaa tekemisiisi. Teemu Selänne on sanonut naulan kantaan: et ole koskaan niin hyvä, mitä media sanoo, etkä koskaan niin huono, mitä se pahin vastapuolesi ala Hollo kertoo. Mutta jos annat niiden vaikuttaa tekemisiisi, olet hukassa.

Niin, mutta se varsinainen kysymys...

- Kuuntele nyt kerrankin, jos kerran olet toimittaja tän kaiken helvetinmoisen viisauden ohella. On olemassa maine ja omatunto. Maine on muiden käsitys sinusta, omatunto on se oma käsitys. Minä elän sen omatunnon kanssa. Joku kuten sinä, joka ei minusta tykkää, mulle se on yhdentekevää. Piste. Vielä kerran: maine on muiden käsitys sinusta, sitten on omatunto, joka on sinun käsityksesi itsestäsi. Olen sen omatunnon kanssa sujut, ja vain se minua kiinnostaa. That's it.

Miksi tuohduit niin kovasti Silja Hiidenheimon Veikkaajan kolumnista? Sehän oli vain toisenlainen näkökulma aiheeseen?

- Tämä on tyypillinen sinuntyyppisten tökkijöiden näkökulma. Normaali järki sanoo, että miksi se Veikkaajan toimituspäällikkö ei puuttunut pelin kulkuun, kun siellä alkoi kolumnisti tökkimään toista. Eli rookie, jonka urheilukäsitys ja tietämys on käsittääkseni sata kertaa vaatimattomampi, meni ja julkisesti tökkäsi neljä vuotta lehteen kirjoittanutta kolumnistia. Hän rikkoi niin sanotun secret coden, ja sinä ihan tyypillisenä median edustajana heität sen paskan tänne. Joukkuepeleissä normaali järki sanoo, että jos tulee rookie, joka ei ole tehnyt yhtään maalia ja alkaa tökkiä 800 maalia tehnyttä, niin sille opetetaan se homma heti missä tahansa pukukopissa. Teidän toimittajien maailma menee juuri toisinpäin, sinäkin olet todennäköisesti Hiidenheimon kanssa jossain Cosmoksessa juonut valkoviiniä, niin te loukkaannutte yli ja haluatte heittäytyä sinne toiselle puolelle. Minä kysyn koko ajan, että hei hetkinen, se toimituspäällikkö joka on päästänyt sen Hiidenheimon oksennuksen sinne läpi, niin kuinka jumalauta se on ensinnäkin mahdollista. Ja sitten kun vähän siihen taklaukseen vastataan, niin juuri tämä kaltaistesi lähes hame päällä kulkevien miestoimittajien reaktio on tämä, että kuinka helvetissä annetaan takaisin, kun toinen on aloittanut. Kun joku vetää sinua tauluun kadulla, niin lähdetkö karkuun ja sanot, että maailma on paha? Vai sanotko, että sinä aloitit ja nyt tulee täältä takaisin? Tässä meillä on ihan selvä käsitysmaailman ero. Ihmettelen helvetisti, kuinka se toimituspäälikkö tai vastaava päätoimittaja on päästänyt tuollaisen oksennuksen läpi. Minä puhun neljän vuoden kokemuksella. Siellä on ollut Westö, on ollut Dettman, Jallu Rantanen ja Nyman. Meillä on ollut secret code. Meille kaikille on ollut itsestään selvä, ettemme ole saman lehden kolumnisteina alkaneet paskantaa toistemme laariin. Meillä on ollut yhdistävänä tekijänä intohimo ja osaaminen. Sitten tulee nainen, joka vetää hirvittävän poikittaisen ja kaltaisesi hame päällä kulkevat toimittajat ottavat sitten tuollaisen näkökulman, että kuinka ihmeessä Tamminen otti lämpöä. Ihmettelen teidän käytöstä.

Keskusteltiinko vastinekolumnistasi toimituspäällikön kanssa?

- Soitin Andy Virolaiselle, koska hän on minut sinne palkannut ja olen sinne sentään neljä vuotta kirjoittanut. Sanoin, että ihmettelen, kun teillä on joku päästänyt tämmöisen läpi. Ovatko säännöt muuttuneet? Sanoin aikovani vastata, koska pidin tätä secret coden rikkomista törkeänä ja uskomattomana läpimurtona. Andy antoi siihen suostumuksensa, minä kirjoitin, piste ja loppu. Jääkiekkotermein, daami tuli vaihtoaitiosta ja veti poikittaisella mailalla. Raukkamaisimmalla tavalla ja vielä omaa pelaajaa. Ja sinun tapaisesi piipittäjät hakivat siitä sitten heti puolensa.

Edellisenkin vuodatuksen uhalla kysyn, miksi pidit Hiidenheimon naiseutta yhtenä kriteerinä siitä, että hän ei olisi kelvollinen urheilukolumnistiksi tai ottamaan kantaa urheiluelämän asioihin?

- Minä olen urheilun ammattilainen, olen tehnyt sitä työkseni 43 vuotta. Meidän käsitemaailmamme on täysin erilainen; uskon, että se daami ei ole elämänsä aikana hikipisaraakaan valuttanut. Ja sen takia, kun hän oli vielä nainen ja tulee tuolta kirjakustantamon parfyymimaailmasta, niin halusin tuoda tuon eron selväksi. Hän aloitti tämän henkilövittuilun. Minä en sitä aloittanut, muista se. Mutta sun tyyppiset juuri, tää toimittajakunta, joka hyökkää tällä tavalla, se kertoo enemmän teistä kuin minusta.

Menikö taannoinen Sportin pelaajan ahdistelujupakan jälkipyykki ihan putkeen? Olivat tapauksen takana olleiden henkilöiden motiivit mitkä tahansa, oliko harkittua tarjota kyseiselle naiselle vastineeksi VIP:piä Sportin peleihin? Ei kai kukaan ahdisteltu halua lähteä vapaaehtoisesti katselemaan myöhemmin, kuinka ahdistelija hoitaa omaa työtään?

- Tämä on juuri teidäntyyppisten toimittajien juttuja, jotka ette tajua hevonpaskaa mistään. Ensinnäkin se asia oli jo käsitelty. Kysyin naiselta, onko tapahtunut jotain peruuttamatonta? Ei ollut. Oliko fyysisyyttä loukattu? Ei. Onko jäänyt jotain henkisiä vammoja? Ei ole. Sen jälkeen löin kättä päälle, että tässä on valmentajan vilpitön anteeksipyyntö. Tarjosin korvaukseksi tällaista mahdollisuutta, että joukkue ja organisaatio antaa aition käyttöön hänelle ja ystävilleen täysin korvauksetta, että hän ymmärtäisi minkälaisessa stressissä nämä pelaajat ovat noin 75 kertaa kaudessa. Ehkä se sitten auttaa häntä ymmärtämään, että kun nämä pelaajat ovat suoritusbisneksessä, niin vedettyään helvetin kovan pelin ja voitettuaan kärkijoukkueen, ja seuraavana päivänä on vapaata, menevät muutataman kaljan juomaan. Se oli ihan vain tämän takia. Mutta suntyyppiset ja se Iltalehden lammastoimittaja, jonka nimen minä muuten ihan hyvin tiedän, ihmettelevät juuri tätä näin. Ja olette saatana niin viisaita Cosmoksessa kahdeksan punaviinin jälkeen. Tämä nyt niin kuin selvityksenä teille, että se auttaa tätä kyseistä lähinnä egon puolelta loukkaantunutta anonyymiä daamia ymmärtämään sitä mahdollista seuraavaa kertaa ja sitä, kuinka raju suoritus tämä on ja kuinka kovassa stressissä pelaajat ovat. Niillä on vaativa valmentaja, niillä on 5000 katsojaa vaatimassa heiltä suorituksia. Se saattaa joskus mennä siihen, että ne menee onnistumisen jälkeen kuppilaan ja ottaa neljä giniä liikaa ja shit happens. Tämän takia.

Mitä mieltä olet siitä, että urheilumedian rooli on muuttunut viime vuosien aikana kovin erilaiseksi kuin takavuosina? Nyt meillä on kaiken tietäviä johtavia analyytikoita ja joskus tuntuu, ettei kivikään jää keltaiselta lehdistöltä kääntämättä. Onko tämä mielestäsi hyvä vai huono suuntaus?

- Siteeraan rakasta ja viisasta vaimoani. Hän totesi kerran yhdessä naistenlehdessä, että on onnellinen siitä, että sai kasvattaa lapsensa aikakautena, jolloin ihan kaikki ei ollut julkista. Minulla ei ole silti mitään ongelmia elää mediamuutoksen kanssa. Olen sisäistänyt sen. 95 % urheilutoimittajista on ahkeria ja hyviä ammattilaisia, 5 % on mistään mitään ymmärtämättömiä kusipäitä. Se ei ole minun ongelmani vaan heidän. Johtoajatukseni on, että mediaa en voi hallita, mutta omaa tekemistä ja käyttäytymistä voi. Olen 43 vuotta tehnyt tätä julkista duunia siitä hetkestä saakka, kun 1966 kiskaisin TPS:n nuorena laitahyökkääjänä muistaakseni 2+1 Kupittaalla, katsomossa 5808 katsojaa, olin sen illan ykkösstar. Siitä alkoi julkisuus ja se jatkuu tänä päivänä. Minulla ei ole mitään ongelmia sen asian kanssa, keskityn omaan tekemiseen. Sitten sinä tai joku Pekka Jalonen sanoo, että Tamminen on vittumainen kusipää. I don't give a shit. Piste. Se on teidän näkemyksenne, minulla on omani ja matka jatkuu.

Juhani Tammisen piinapenkki osa 2 julkaistaan maanantaina. Siinä Tamminen paljastaa, koska on ollut viimeksi väärässä ja mistä hänen rajaton itseluottamuksensa on peräisin.

Lue myös: Lex Hollon blogit

(MTV3)