Onko suomalainen mäkihyppy jo kuolinkouristuksissaan?

Suomalaisen urheilun paraatilajeihin kuulunut mäkihyppy on tällä kaudella mäjähtänyt kummulle, ja kovaa.

Menestymättömyys on kirvaissut, mutta yhtäkkiä ei tilanteeseen olla tultu. Ja aika kurssin oikaisuun on vähissä, miettii Suomea pari vuosikymmentä sitten valmentanut ja sen jälkeen maailman mäkitouhuja kierrellyt Kari Ylianttila.

- Tästä suosta jos halutaan nousta, tarvitaan iso remontti ja uusia linjauksia. Ja mahdollisimman nopeasti. Jos vielä odotetaan vuosi kaksi, voidaan lopettaa koko laji. Itsestään nämä asiat eivät muutu mihinkään, kyllä niihin täytyy tarttua, Ylianttila toteaa.

Pari vuotta sitten Suomeen maailmalta palannut, nyt lajin kattojärjestö Finnjumpingissa kenttäpäällikön tittelillä lajia kehittämään pyrkivät Ylianttila listaa pahimmat ongelmat nopeasti.

- Jos maajoukkueesta halutaan joku jättää harjoittelemaan, niin tilalle ei ole ketään. Kilpailukykyisiä kavereita ei löydy, ja sehän kertoo siitä, että järjestelmä ei tuota. Seuratoiminta ei ole riittävän hyvällä tasolla, eikä myöskään A-maajoukkueen alapuolella olevat maajoukkueet. Joita ei todennäköisesti tällä hetkellä edes ole.

Entä sitten ratkaisut? Ne, jotka pitää tehdä ja tehdä nopeasti. Resurssipulan valittelu on se tuttu tie, mutta asiassa on muutakin.

- Kyllä perusasioita voidaan tehdä, vaikkei valtavia resursseja olisi. Ruohonjuuritasolla ensimmäinen homma olisi saada henkilöitä, jotka pystyvät palkallisesti tekemään sitä työtä seuratasolla. Tänä päivänä se on oto-hommaa, puolittaista, ja silloin tuloskin on puolittainen.

- Seuraava askel on se, että meillä kyllä on mäkikeskuksia, mutta vain nimettyjä sellaisia. Ei niissä toiminta ole mitenkään sellaista, että se kohoaisi muiden yläpuolelle, kuten tarkoitus olisi ja oli silloin kun niitä nimettiin. Samalla kuitenkaan niihin ei silloin siirretty resursseja ollenkaan...

Kuppikunnat nurin

Ylianttilan mukaan Suomessa ei ole tiputtu muiden maiden kyydistä tiedossa eikä taidossa, eli osaamista on valmennuspuolella yhä. Ongelma on se, että näkemyksissä vedellään suuntaan jos toiseen. Yhtenäinen linja on hukassa.

- Entinen vahvuutemme oli valmennuksen ymmärtäminen ja se linja, että kaikki ovat menossa samaan suuntaan. Nyt on tullut kuppikuntia, kaikki haluavat ymmärtää asiat toisella tavalla. Pitää keskustella samassa pöydässä, hakea sitä yhteistä linjaa, johon sitten jokainen valmentaja heittää pikkaisen sitä omaa maustetta.

MTV3-STT