SA-blogi: Puoluejohtajia pelottaa?

Poliitikot valittavat, että he eivät saa sanomaansa kansan kuuluviin. Sanovat, että media painottaa ja valitsee väärin ja jopa vääristelee. Poliitikot kaipaavat ”laatukeskustelua”.

Kun MTV3 tarjoaa puoluejohtajille mahdollisuuden televisioituun laatukeskusteluun keskellä kesää Porin Suomi-Areenassa, poliitikoille tuleekin muita kiireitä. Puheenjohtajista hallitus-oppositio –keskusteluun keskiviikkona osallistuu vain vihreitten Ville Niinistö. Muut ovat ”yhdessä sopineet”, että eivät osallistu.

Puoluepamppujen on turha tulla jatkossa itkemään, että miksi äänemme ei kuulu.

Vai pelottaako yleisön eteen nouseminen? Kokoomuksen Jyrki Kataisen johtama vasemmistohallitus on jo lähtökohdiltaan mahdoton. Kokoomuksesta vihreitten kautta äärivasemmistoon – mikä on sellaisen hallituksen aate? Toimitusministeriönä se voi toimia, mutta mikä on uusi suunta, johon tuolla kokoonpanolla suomalaista yhteiskuntaa voitaisiin viedä.

Ehkä juuri toimintansa aloittanut hallitus ei uskalla asettua opposition grilliin? Ehkä hallituspuolueitten eriseuraisuus olisi raapaistu liian helposti esiin julkisessa keskustelussa? Eriseuraisuus korostuu, sillä hallituksen edessä on vain erittäin ikäviä päätöksiä. No, ehkä puoluejohtajat eivät halua kesällä keskustella ikävistä asioista.

Suomi-Areenassa esiintyy iso joukko poliitikkoja ja muita yhteiskunnallisia vaikuttajia. Jostain kumman syystä puolueiden terävin kärki ei ole ollut kovin innostunut Suomi-Areenasta.

Eikö poliittisen kärjen pitäisi olla kaikin voimin rakentamassa Suomeen Ruotsin Almedalenin tapaista vuotuista yhteiskunnallista kesäfestivaalia, jossa nimenomaan politiikka olisi paalupaikalla. Eikö se olisi politiikan etu? Olisin puoluejohtajana huolestunut, kun yhteiskunnallinen keskustelu näyttää sujuvan Porissa oikein hyvin myös ilman heitä?

Vai ovatko puolueitten johtajat kuitenkin salaa niin tyytyväisiä saamansa julkisuuteen, että lisää ei enää tarvita. Poliittinen lehdistö on täysin puolueitten johdon käsissä. Puolueitten verkkosivuilla ei kritiikin ääni kuulu. Ja ainahan voi raapaista itsestään ja ajatuksistaan myönteisen blogimerkinnän…