Elefanttien väri on mutakylvyn jälkeen ruosteinen. |
Safari-retki tarjoaa uskomattoman mahdollisuuden tutustua villiin luontoon. Matkakertomus Keniasta kuvailee safariretken vaiheita.
Jambo! You’re from Finlaaand? Juha Kankkuneeen, Tommi Makineeen. Ready to see Simba?
Näillä sanoilla toivotti safarikuljettajamme Magu meidät tervetulleeksi kolmen päivän safariretkelle Kenian Tsavo-Westin kansallispuistoon. Matkan varrella selvisi lisää kuljettajamme fanaattisesta suhtautumisesta suomalaisiin rallikuljettajiin ja ristimmekin hänet pian suomalaisittain Vataseksi.
Safariretken ostaminen Kenian matkalla on helppoa. Sen voi ostaa paikallisilta agenteilta tai varata jo matkatoimistolta Suomesta. Me olimme varanneet homman kotisuomesta, joten olimme jo saaneet ennen lähtöä hyvän infopaketin matkan sisällöstä.
Ensimmäinen hämäys matkaan tuli kuitenkin jo muutaman tunnin sisällä. Se mikä Suomessa näyttää kartalta katsottuna 300 km matkalta, tarkoittaa Kenian tieolosuhteissa muuta. Maassa on yksi asfalttipäällysteinen valtatie, jolla Vatanen parhaansa mukaan väisteli kuoppia seikkaillen välillä niin tien pientareella kuin vastaantulevien kaistallakin. Matkanteko sujui kuitenkin erittäin turvallisin mielin kohti kansallispuistoa.
Seepran valkoiset raidat ovatkin lähes ruskeat. |
Ensimmäinen Safariajo alkoi puiston portilta. Katto auki safaribussistamme, tukeva seisoma-asento ja kamera käteen. Kauaa ei tarvinnut ajaa, sillä ensimmäiset seeprat olivat kuin odottamassa meitä. Mutta eikö Seepran pidä olla mustavalkoinen? Ei ainakaan Kenian hyvin rautaperäisessä savannimaastossa, jossa tiet olivat kirkkaan oranssit. Seeprojen valkoinen oli hyvinkin ruskea.
Matka jatkui kohti lounasta hotellille. Juuri ennen hotellille saapumista pääsimme ihastelemaan kirahviperheen ruokailuhetkeä. Pelko siitä, että hotelli olisi ollut telttakylä nälkäisten leijonien keskellä, oli turha. Hotelli paljastui korkeatasoiseksi savannihotelliksi uima-altaineen ja ravintolasta aukeavine huikeine näkymineen kohti Tansanian Kilimanjaron lumipeitteistä huippua. Hotellin ravintolasta aukesi esteetön näkymä eläinten juomapaikalle, jossa parhaillaan antilooppiurokset kisailivat keskenään.
Sympaattinen kirahvi. |
Maittavan lounaan jälkeen matka jatkui iltasafarille. Erilajisia antilooppeja tuli vastaan niin paljon, että niiden takia ei enää jaksanut pyytää edes autoa pysähtymään. Lintujen kirjo savannilla on laaja, joten safari on myös lintubongarin unelma. Välillä auto piti pysäyttää, kun sekoilevat helmiäiskanat eivät osanneet päättää, että mihin suuntaan tieltä olisivat menneet.
Seuraavana aamuna safarikierroksen jälkeen matka jatkui kohti yksityistä Taita Hillsin puistoa. Bongauslista oli kasvanut ainakin virtahevoilla, kuduilla, magnusteilla ja krokotiileillä. Matkalla saimme todenteolla kokea Vatasen rallitaidot, sillä Tsavon kansallispuistossa oli lupa oleskella 24 tuntia saapumisesta ja portille piti ehtiä ajoissa välttääkseen lisämaksut. Kansallispuiston nopeusrajoitukset 40 km/h olivat tälle rallifanille vain viitteellisiä.
Taita Hillsissä majoituimme Salt Lick Game Lodgeen, joka mykistää matkailijan kuin matkailijan. Korkeatasoisen hotellin huoneet olivat paalujen päällä, kuin pieniä majoja puissa. Hotellin edessä ja käytännössä vastaanoton alla sijaitsivat eläinten juomapaikat ja oli huimaa nähdä eläimet lähes kosketusetäisyydeltä. Juomapaikan viereen oli rakennettu myös maanalainen bunkkeri eläinten tarkkailua varten.
Hotellin huoneet on rakennettu paalujen päälle. |
Auringonlaskun safariajolla vastaamme tuli niin kirahveja, apinoita, strutseja kuin lukematon määrä lintujakin. Safarikuljettavat kommunikoivat toistensa kanssa radiopuhelinten välityksellä. Radiosta kuuluu jatkuvan rätinän lisäksi kuljettajien kommentteja mitä eläimiä missäkin on nähty. Yhtäkkiä kuljettajamme painaa kaasun pohjaan ja lähtee määrätietoisesti etenemään. Kohta näemmekin tienposkessa kokonaisen elefanttiperheen. Elefanttien mutakylpyjen jälkeinen ruosteinen väri on mahtava! Perhe astelee hyvin ylväästi tien yli ja luonnollisesti perheen pienintä talutetaan kahden aikuisen keskellä turvallisesti eteenpäin. Illalla sama perhe matriarkkansa johdolla tulee hotellimme juomapaikalle ja pääsemme muutaman metrin etäisyydeltä seuraamaan eläinten juomahetkeä.
Hotellin terassilta huomaamme pieniä mustia pisteitä lähestyvän. Pisteet suurenevat ja niitä tuntuu olevan ääretön määrä. Usean sadan yksilön lauma puhveleita saapuu kohti vilvoittavaa kylpyä. Näky on kuulemma harvinainen ja aiheuttaa mykistyneen olon terassilta tilannetta seuraaville.
Lopulta nähtiin myös Leijona. |
Toisen aamun aamusafarilla puiston on vallannut sankka sumu ja eläinten näkeminen on vaikeaa. Tähänkö safarimme nyt päättyy: ei leijonaa, vain yöllinen karjunta, mutta se tuskin riittää bongauslistan rastittamiseen. Kymmenen minuuttia ennen ajon päättymistä kuljettajamme radio sekoaa ja kuljettaja antaa meille tiukan komennon: Simba! Lions! You sit down. Juha Kankkuneeen! We go! Kaasu pohjassa halki savannin kohti havaintoa ja mikäpä siellä muu kuin valtaisa urosleijona ihmetellen tyynesti seuraamaan saapunutta turistiarmeijaa. Kameran perät napsuivat ja jokainen autokunta sai varmasti hyvän lopetusmuiston aamun safariajosta. Nyt olikin hyvä lähteä takaisin hotellille aamiaiselle.
Tiet ovat Keniassa huonokuntoisia. |
Savanni ja sen eläimet ovat elämys, joka varmasti pehmittää paatuneimmankin matkaajan. Luonto saa ihmisen tuntemaan itsensä hyvin pieneksi. Safarille lähtiessä kannattaa pakata mukaan eläinkirja helpottamaan eläinlajien tunnistamista sekä luonnollisesti runsaasti vettä sekä aurinkorasvaa.
Paluumatkamme safarilta sujui halki Kenian vaikuttavan maalaismaiseman. Matkalla oli bonus nähdä, kuinka eri avustusjärjestöt ovat tehneet hienoa työtä rakentamalla niin kouluja kuin kaivojakin köyhyydestä ja kuivuudesta kärsiviin kyliin. Saavuimme päivän päätteeksi turvallisesti hotellillemme ja Vatanen oli tippinsä ansainnut.
Teksti ja kuvat: Minna Perilä
MTV3.fi muut sivut
