Madventuresin Riku ja Tunna: Näin matkaohjelmat huijaavat katsojia

Kun Riku ja Tunna alkoivat 2000-luvun alussa tuottaa Madventures-matkaohjelmaa, oli miehille selvää, että ohjelmalle olisi kysyntää.

– Meidän mielestä televisiosta puuttui matkaohjelma, joka oli aitojen travellerien tekemä, kertoo Tunna Madventuresin alkutaipaleesta.

– Normaalisti ne ovat juontajia, koomikkoja tai malleja, jotka lähetetään tekemään ohjelmaa, eikä heillä ole mitään hajua matkustamisesta. Sellainen puuttui ja puuttuu vieläkin.

Madventuresilla oli poikkeuksellinen yhdistelmä. Riku oli työskennellyt toimittajana ja Tunna elokuva-alalla, joten miehet pystyivät helposti yhdistämään ammatilliset taitonsa matkustamiseen.

– Tällaisen yhdistelmän löytäminen on vaikeaa, kun pitää pystyä tekemään kaikki itse. Siksi tätä ei ole tehty, kun ei ole tajuttu, että kaksi ihmistä voi hoitaa koko homman, tuumaa Riku.

Itsenäistä tuotantoa

Tuomas Milonoff (vas.) ja Riku Rantala Subin kesäohjelmiston lanseerauksessa Helsingissä 2008.

Miehet kutsuvat tyyliään Guerilla filmmakingiksi, joka on termi itsenäiselle ohjelmatuotannolle. Siinä käytetään tarjolla olevia mahdollisuuksia, kuvataan todellisissa kohteissa ja tuotetaan ohjelmaa pienellä budjetilla.

– Meitä on kaksi jäbää, ja me päästään sissisti mihin tahansa. Jos meitä olisi yksikin enemmän, niin tekeminen vaikeutuisi ja hidastuisi, vertaa Tunna.

– Jos meitä olisi ollut isompi ryhmä esimerkiksi Tiibetissä tai Myanmarissa joissa on kiellettyä työskennellä toimittajana ilman lupaa, niin tekeminen ei olisi voinut toimia vaan olisimme narahtaneet, painottaa Riku.

Mitä matkalaukussa oikeasti on?

Miehet ovat pitäneet vankasti kiinni aitouden välittämisestä televisioruutujen läpi. He pääsivät kuitenkin todistamaan käytännön esimerkkiä katsojan huijaamisesta Siem Reapissa, Kambodzassa.

– Ekalla tuotantokaudella tietysti välillä väsytti, kun piti kaikki tehdä itse ja rahaa oli vähän. Hyvä sattumus tapahtui Angkor Watin temppelin lähettyvillä, kun Tunna halusi vielä kuvata auringonlaskua, ja sanoi että mennään tuonne mäelle, sieltä saa hyvät kuvat. Olin ihan poikki ja kysyin ja kitisin, että tarvitseeko sinne mennä, muistelee Riku.

Mäen päällä miehet kohtasivat surullisen näyn.

– Samaisen kukkulan juurelle hurautti ilmastoitu pikkubussi. Bussista tuli ulos japanilainen kuvausryhmä, joka oli tekemässä nuorten matkailuohjelmaa. Oli kuvankaunis tyttö ja komea japanilaissurffarin näköinen poika. Sitten autosta hyppäsi ulos äänimiestä puomin kanssa, kahta kameraa, tuottaja ja joku muu porho. He ottivat auton takaboksista käyttämättömät, juuri pakasta vedetyt rinkat, sulloivat niihin täytettä ja lähtivät kulkemaan, kertoo Riku.

– Yksi suosiomme perusta on se, että me olemme olleet rehellisiä ja aitoja alusta lähtien. Eihän kukaan osaa sanoa, että onko repussa kiviä vai paperia vai oikeita matkatarvikkeita, mutta kyllä se loistaa sun silmistä, tiivistää Tunna.

Ei kertakäyttökamaa

Madventuresin taustalla on ollut pikemmin elokuvan, kuin television tekeminen.

– TV:ssä tehdään aina yksi tuotantokausi, jota ei koskaan katsota uudestaan, se on kertakäyttökamaa. Me olemme tehneet kolme tuotantokautta, ja ensimmäisestä on jo 10 vuotta. Silti jaksoja ostetaan ja katsotaan edelleen.

Toki rahaa tarvitsevat kaikki, mutta se ei saa olla itsetarkoitus.

–Mitä rahasta mainitaan, niin pitäähän meidänkin elää, mutta raha ei saa olla itsetarkoitus. Jos ohjelmassa haisee se, että se on tehty jotta saadaan tuottajalle isompi vene, niin kyllä se paljastuu kriittiselle katsojalle, eikä se ainakaan herätä positiivisia tunteita.

Ihan vielä miehet eivät halua tulla kaapista ulos uusien ideoidensa kanssa, mutta jotain on kuitenkin luvassa.

– Laatikot pursuavat ajatuksia ja on jopa runsaudenpulaa siitä, mistä aloittaisi. Sen voimme kertoa, että keväällä tehty Mad Cook -nettisarja pyöräytetään myös televisiossa, paljastavat miehet.

Kuvat: Lehtikuva

MTV3/Siiri L'Ecuyer