Elämyskahvilat: Killinkosken Wanha tehdas

Kahvila Wanha tehdas kutsuu kahville.

Kesälomareissulla kaipaa suurempaa kahvitteluelämystä kuin huoltamoketjun pahvikahvi ja sämpylä. Maassamme on lukuisia persoonallisia taukopaikkoja, joissa on herkullisten leivonnaisten lisäksi tarjolla nähtävää ja koettavaa. Tämä juttusarja kertoo elämyskahviloista.

Hämeessä, Virtain ja Ähtärin välissä, sijaitsee Killinkosken hiljainen kylänraitti. Pieni kylä vaikuttaa uniselta, mutta sen sydämessä on elo hyvinkin virkeää. Kyläläiset ovat talkoohengellä elvyttäneet vanhan nauhatehtaan tilat monipuoliseksi kesäkohteeksi.

Vanha nauhatehdas muutettiin talkoohengellä monipuoliseksi kesäkohteeksi.

1900-luvun alussa valmistuneen, valkoisena hohtavan Wanhan tehtaan uumenissa on useita museonäyttelyitä. On nauhatehtaan vanhaa esineistöä, vapaapalokunnan vanhaa sammutuskalustoa, kampaamo-, lelu- ja kameramuseo. Näkemisen arvoista on myös taiteilija Marjaliisa Pitkärannan tuotanto, joka on esillä tämän tuotteliaan kuvittajan vanhassa kesähuoneessa. Viehättävässä luokkahuoneen kokoisessa koulumuseossa pääsee tunnistamaan, jos ei oman kouluajan, niin ainakin isovanhempien aikaisia koulun esineitä. On vanhoja opetustauluja, käärmettä pullossa ja täytettyjä eläimiä luokan hyllyillä.

Isoimman tilan on saanut kesäisin toiminnassa oleva kirpputori. Sen isoista ikkunoista tulvii valoa myyntipöytiin, joista jokaisella käyntikerralla jää joku vanha purnukka tai kukkakuvioinen täkki matkaan. Pienemmässä huoneessa on nimensä mukainen Kirjakirppu, josta jo parilla eurolla saa mukavan kesäkirjaston kainaloonsa.

Vanhan tavaran lisäksi Wanhassa tehtaassa on kesän aikana monta valokuvanäyttelyä. Killin Kalleriassa on esillä kahden tamperelaisarkkitehdin Iida Kalakosken ja Mikko Siitosen grafiikkaa ja Kamerataivaassa Anssi Forsblomin vanhojen käyntikorttien näyttely.

Taiteilja Marjaliisa Pitkärannan idean mukaan sisustetusta kahvilasta löytyy myös käsityöläisten myyntipiste.

Nauhatehtaan viileyden jälkeen kaipaa aurinkoon ja sitä löytyy kahvilan terassilta. Itse kahvilarakennus on kirkkoarkkitehti Josef Stenbäckin suunnittelema. Kahvilan emännät leipovat joka aamu tuoreet tarjottavat; munkit, muffinssit, pikkupitsat ja sämpylät. Perinteisestä juusto-tomaatti-kurkkusämpylästä tulee mieleen lapsuuden kesäpäivät mummolassa, sillä päällimmäinen kurkkuviipale on viilletty ja aseteltu koristeellisesti pystyyn.

Kahvilan sisustus on toteutettu taiteilija Marjaliisa Pitkärannan idean mukaan: jokainen pöytä ja tuoli on erilainen. Kahvilassa on pieni paikallisten käsityöläisten myyntipiste, josta saa kauniilla pitsineuloksella koristeltuja villasukkia kymmenellä eurolla. Kahvilan tuotteiden hinnat ovat kaupunkilaisen silmin yhtä kohtuulliset.

Kahvilan kulmalta kannattaa kävellä parikymmentä askelta kohti pientä punaista mökkiä, missä voi nähdä keijun. Ainakin heinäkuussa, jolloin taiteilija Linda Peltola pitää Keijumökkinsä ovet avoinna ja on itsekin paikalla esittelemässä fantasiataidettaan.

Kahvilasta löydät lisätietoa täältä.

Teksti: Henna Kekki

Kuvat: Mikko Kekki