Koira pilasi työhaastattelun ja kissa karkotti anopin


Sheba

Koira söi lempikengät ja kissa rikkoi kukkamaljakon. Helmi kysyi mikä on pahin tuho, minkä lemmikki on aiheuttanut.

Kissat kerkeävät joka paikkaan

– Pahin tuho oli, kun kissa oli päivän aikana silpunnut säkillisen vessapaperia ympäri taloa. Imurointi kesti jonkin aikaa, kertoo Sari

– Kissani söi pöydältä täytekakusta kermat päältä, ennen kuin kerkesin sitä vieraille tarjota, kirjoittaa Siiri.

– Eemeli-kissa on ihan hassu. Yhtenä aamuna heräsin ja ajattelin paistaa aamiaiseksi muutaman kananmunan ja pistin pannun hellalle ja menin kaivamaan jääkaapista munapakettia. Kun palasin, Eemeli oli juuri pissimässä siihen paistinpannulle. Onneksi ei levy ollut silloin vielä päällä, muistelee Merja.

– Se perinteinen kissanomistajan tarina. Minulla oli anopilta lahjaksi saama (onneksi aika kamala) maljakko lipaston päällä. Kissa, joka ei koskaan vahingossa pudota mitään – onhan se sentään kissa, päätti mennä haistelemaan maljakkoa ja istui sen viereen. Anoppini, joka oli yhä kylässä, sanoi kissalle, että nyt varovasti ja nosti kissan alas. Kissapa hyppäsi takaisin lipaston päälle ja istui maljakon viereen. Anoppi nosti kissan lattialle. Tätä jatkui vielä muutaman kerran. Kun kissa taas istui maljakon vieressä, niin anoppi luovutti. Kissa sitten aivan tarkoituksellisesti työnsi etutassulla maljakon lattialle ja sehän hajosi sirpaleiksi. En ole koskaan nähnyt anoppia yhtä kiukkuisena, kertoo Maija.


Shutterstock

– Tyttäreni oli tehnyt itselleen voileivän, jonka päällä oli juustoa ja makkara. Kun tyttäreni käänsi selkänsä ottaakseen jääkaapista maidon, niin kissa hyppäsi penkille ja nappasi makkaran leivän päältä. Voi sitä kissan nopeutta! No, loppu leipä meni koiralle ja tyttäreni teki uuden leivän ja kissa sai sitten katsoa ikkunalaudalla, kun tyttäreni söi sen leivän, kertoo Tarja.

Koira söi kengät, puhelimen ja sohvan

– Rakas Muru-koira oli varastanut puhelimeni. Hetken kuluttua Muru tuli häntä heiluen puhelin suussa. Se oli saanut avattua kännykän näppäinlukon ja oli selannut puhelimen muistissa olevia numeroita. Valikko oli eläinlääkärin numeron kohdalla, kertoi Marika.

– Koirani varasti maalaamaan tulleen työmiehen eväsleivät tämän autosta ja piilotti kotiin rappujen viereen. Leivät löytyivät myöhemmin ja nauru oli herkässä, niin tutulla työmiehellä kuin meillä omistajillakin, Hanna-Kaisa.

– En tiedä mitä päähäni juolahti kun sain idean ottaa rullaluistimet alle ja lähteä edesmenneen koirani kanssa pienelle lenkille. Oma luisteluni oli vähän hataralla pohjalla ja ajattelin, että koirasta saisin vähän tukea. Alku matka sujui hyvin, kunnes päästiin todella pitkään, mutta ei niin jyrkkään alamäkeen. Koirani näki tiellä juoksevan oravan ja hiukan metsästysviettiä omaavana pinkaisi perään. Siinä sitä mentiin. Pyörät jalkojen alla, eipä auttanut huudot, eikä mitkään. Vauhti oli kova ja pelotti todella. Lähestyttiin kaupunkia ja huusin todella apua. Koira vaan jatkaa juoksemista Vihdoinkin joku ystävällinen mies nappasi hihnasta kiinni ja minä liu`uin vielä valotolppaan päin. Loppu hyvin kaikki hyvin, ikinä enää en lähde rullaluistelemaan koirien kanssa, vannoo Henna.


Shutterstock

– Olimme messukeskuksessa koiramme kanssa näyttelyssä. Siellä oli koiranruokamaistiaiset, oikein kokkihattuinen mies jakseli koirille maistiaisia. Kun tuli Roope-koiran vuoro maistaa ruokaa, sepäs haistoi kerran ruokaa ja oli jo nostamassa jalkaa pissatakseen siihen. Kokki oli ihan naama punaisena ja niin kyllä mekin. Ei tainnut olla Roopen mieleistä ruokaa, nauraa Sirpa.

– Olin lähdössä työhaastatteluun. Minulla oli pikkuinen tuholaiskoiranpentu ja se oli ehtinyt jo tuhota lähes kaikki kenkäni, syönyt sohvaa ja niin päin pois. Olin jo pukenut valmiiksi ulkovaatteet ja otin uudet kengät eteisen kaapista eteisen lattialle valmiiksi ja kipaisin toiseen huoneeseen soittamaan taksin. En voinut käyttää kännykkää, sillä pentu oli syönyt senkin, onneksi oli lankalinja. Olin poissa eteisestä ehkä kaksi minuuttia ja kun tulin takaisin, oli täystuhoni nakertanut toisesta kengästäni koron rikki. Se oli AINOA ehjä kenkäpari kumisaappaita lukuun ottamatta. Taksi oli jo odottamassa ja työhaastattelu alkamassa tuota pikaa. Ei siinä auttanut kuin kumisaappaat jalkaan ja menoksi. Enpä saanut sitä työtä, Riina kertoo.


Koonnut: MTV3/Helmi

Kuvat: Sheba, Shutterstock



          

ARKISTO