Seksiriippuvuus – kyvyttömyys käsitellä vaikeita tunteita

Ihmisen seksuaalinen halu on hyvin muuttuva ja monimuotoinen ilmiö. Seksuaalisen aktiivisuuden tulisi lisätä yksilön hyvinvointia. Seksuaalisuuteen ja ennen kaikkea seksuaaliseen haluun tuntuu liittyvän kuitenkin hyvin paljon ongelmia. Toisinaan halua on liian vähän ja toisinaan sitä on liikaa. Positiivisessa mielessä seksuaalisuuteen liittyvästä nautinnosta ja ennen kaikkea fyysisestä läheisyydestä olemme lähes jokainen enemmän tai vähemmän riippuvaisia.

Seksiriippuvuudesta tai seksiaddiktiosta puhutaan silloin, kun seksuaalinen halu on liiallista, hallitsematonta ja pakonomaista. Seksiriippuvuus on niin sanottu toiminnallinen riippuvuus. Seksistä riippuvainen ei saa mistään muusta toiminnasta niin voimakasta hyvänolon tunnetta kuin seksikäyttäytymisestään. Seksiriippuvuuden ydin onkin siinä, että tietyn toiminnan avulla riippuvainen saavuttaa nopeasti halutun mielihyvän. Usein toistuvista orgasmeista huolimatta henkilö ei kuitenkaan koe tulevansa seksuaalisesti tyydytetyksi tai tyydytys jää hyvin lyhytaikaiseksi ja riippuvuus alkaakin usein häiritä päivittäisiä toimintoja.

Seksiriippuvuudesta puhutaan myös seksuaalisuuden alueella ilmenevänä pakko-oireisena käyttäytymishäiriönä, koska seksuaalinen mielenkiinto ja aktiivisuus ilmenevät ikään kuin pohjattoman voimakkaana ja vaativana käyttäytymispakkona. Käyttäytymiselle on lisäksi tyypillistä tietynlainen kaavamaisuus. Ensimmäisessä, antautumisvaiheessa, ajatukset alkavat liikkua seksin ympärillä. Riippuvainen ajattelee mielikuvissaan joko menneitä tai tulevia mahdollisia seksikokemuksia. Toisena tulee eräänlainen rituaalivaihe, joka toistaa ja etenee tietynlaisten kiihottumista tuottavien kaavojen mukaan: riippuvaisella on pakonomainen tarve etsiä seksuaalista kiihotusta. Kolmannessa vaiheessa hän harrastaa seksiään. Toiminnan aikana addikti on kykenemätön kontrolloimaan tai lopettamaan seksitoimintaansa. Neljännessä vaiheessa seksitoiminnan jälkeen seuraa epätoivo, tyhjyys, ahdistus, henkinen krapula, levottomuus tai masennus. Tämä puolestaan johtaa seksiriippuvaisen helposti uudestaan toistamaan käyttäytymistään peittääkseen tyhjyyttä ja häpeää.

Seksuaalinen riippuvuus on Psykoanalyytikko Aviel Goodmanin mukaan käyttäytymishäiriö, jossa ilmenee samanaikaisesti kolme tai useampia seuraavista piirteistä vähintään 12 kuukauden ajan:

- Toleranssi: seksiaddiktilla on tarve lisätä käyttäytymisen voimakkuutta saavuttaakseen halutun tyydytyksen ja vaikutuksen. Vaikutus heikkenee, jos käyttäytymistä jatketaan samanlaisella intensiteetillä.

- Vieroitusoireet: lopettaessaan addiktiivisen käyttäytymisen henkilö saa vieroitus- ja ahdistusoireita. Kun käyttäytymistä jatketaan, vieroitusoireet ja ahdistus helpottuvat ja poistuvat.

- Käyttäytyminen muuttuu pikkuhiljaa niin, että sitä on toistettava useammin, kerrallaan kauemmin ja suuremmalla intensiteetillä kuin on ollut aikomus.

- Henkilölle kehittyy toistuva halu kontrolloida ja lopettaa käyttäytyminen. Hänellä on yleensä takanaan joukko epäonnistuneita yrityksiä lopettaa addiktiivinen käyttäytyminen.

- Käyttäytymisen valmisteluun, itse käyttäytymiseen ja siitä palautumiseen kuluu yhä enemmän ja enemmän aikaa.

- Käyttäytymisen seurauksena voi joutua luopumaan sosiaalisista suhteista sekä työ- ja vapaa-ajan toiminnoista ja työteho saattaa merkittävästi alentua.

- Käyttäytyminen jatkuu huolimatta siitä, että henkilö on tietoinen käyttäytymisensä aiheuttamista fyysisistä ja psyykkisistä haitoista ja ongelmista.

12 käyttäytymismuotoa

Goodmanin mukaan seksiriippuvuuteen viittaavina käyttäytymismuotoina pidetään seuraavia kahtatoista käyttäytymismuotoa. Diagnostisen tason riippuvuus on kyseessä silloin, jos yksi tai useampi niistä hallitsee voimakkaasti ihmisen tai hänen kumppaninsa elämää.

1. Pakonomainen itsetyydytyksen tarve, jopa useita kertoja päivässä. Itsetyydytyksellä ei haeta seksuaalisen vietin tyydyttymistä, vaan orgasmin ja laukeamisen tuomalla mielihyvällä pyritään lievittämään jotakin psyykkistä oiretta, kuten ahdistusta, stressiin liittyvää uupumusta tai masennusta.

2. Pakonomainen ja runsas tarve hankkia pornografista materiaalia, sekä usein toistuva tarve niiden käyttämiseen. Pornograafisten lehtien, videoiden, Internetin pornomaailman ja muun vastaavan materiaalin käyttäminen seksuaalisen kiihottumisen ja mielihyvän lähteenä.

3. Runsas ja hallitsematon sähköisten seksipalvelujen, kuten puhelinseksin ja Internetin seksipalvelujen käyttö oman kiihottumisen lähteenä.

4. Jatkuva tarve vaihtaa seksipartnereita ja etsiä uusia. Suhteet ovat hyvin lyhytkestoisia ja emotionaalisesti pinnallisia, eikä niissä ole tunneyhteyttä. Tavoitteena ei ole parisuhteen muodostuminen vaan addiktin itsekeskeisen mielihyvän tyydyttyminen.

5. Jatkuva, pakonomainen ja usein toistuva seksi prostituoitujen kanssa.

6. Toistuva seksi tuntemattomien ihmisten kanssa julkisilla paikoilla, kuten lentokoneen wc:ssä, puistossa, pysäköintialueella tai muissa yleisissä käymälätiloissa.

7. Jatkuva mieltymys harrastaa vaarallista seksiä, esimerkiksi ilman kondomia vaikka tietäisi sukupuolitautien tartuntariskistä, tai parisuhteessa jatkuvat ja toistuvat rinnakkaissuhteet.

8. Pakonomainen ja jatkuva seksibaareissa, -ravintoloissa ja -klubeilla sekä eroottisessa hieronnassa käyminen.

9. Ekhibitionismi eli pakonomainen ja toistuva itsensä paljastaminen kiihottumistarkoituksessa tai hyvin poikkeavan paljastava pukeutuminen julkisilla paikoilla.

10. Voyerismi eli pakonomainen toisten ihmisten intiimien toimintojen, kehon ja seksuaalisen kanssakäymisen tirkistely ja katseleminen. Usein tirkistelyyn liittyy itsetyydytys.

11. Toucherismi eli tuntemattoman tai tutun ihmisen koskettelu kiihottamistarkoituksessa tai frotterismi eli toisten ihmisten vartaloon painautuminen, itsensä hinkkaaminen tai kyhnyttäminen esimerkiksi tungoksessa, mikä myös tapahtuu kiihottumistarkoituksessa.

12. Toistuva seksuaalinen väkivalta, yhdyntään pakottaminen tai raiskaaminen.

Lisäksi on olemassa sekä autoeroottinen että monoeroottinen seksiaddikti. Autoeroottinen seksiaddikti on yksinäinen ihminen, jonka riippuvaiseen käyttäytymiseen liittyy hyvin paljon ahdistuneisuutta, voimakasta häpeää ja syyllisyyttä. Hänen on vaikea luoda kontaktia toiseen ihmiseen ja vaikea jakaa läheistä, intiimiä elämää toisen ihmisen kanssa. Monoeroottinen seksiaddikti on puolestaan narsistipiirteinen ihminen, joka käyttää toisia ihmisiä objekteinaan fantasioissaan sekä konkreettisessa seksissä.

Syntymekanismeja

Addiktiivisen seksuaalisen käyttäytymisen syntymekanismien ajatellaan olevan sukua muille riippuvuusoireyhtymille sekä pakko-oireisille häiriöille. Seksiriippuvainen käyttäytyminen alkaa yleensä jo murrosiässä tai varhaisaikuisuudessa, todella harvoin myöhemmällä iällä. Häiriö muuttuu helposti krooniseksi, läpi elämän jatkuvaksi häiriöksi. Pakko-oireiset ja oireettomat jaksot vuorottelevat ja saattavat vaihdella suuresti. Yleensä käyttäytymisen laukaisee jokin elämäntilanteeseen liittyvä voimakas muutos, kuten stressi, lapsen syntymä tai läheisen tai työpaikan menetys. Useimmiten seksiriippuvuuksiin liittyy myös muita addiktioita, kuten riippuvuus muista nautintoaineista ja päihteistä, hallitsematon pelihimo, syömishäiriöitä tai lääkkeiden väärinkäyttöä.

Biologiset teoriat selittävät häiriön androgeenien aineenvaihduntaan liittyvällä häiriöllä. Yliaktiivista seksuaalista käyttäytymistä on todettu myös aivojen ohimolohkojen sairauksissa tai vaurioissa, kuten aivovaurion tai epilepsian yhteydessä. Silloin perusongelma nähdään yliherkkyys aivojen mielihyvän tyydytystarpeen mekanismissa. Kysymyksessä näyttäisi olevan aivojen eroottisten alueiden eli hypotalamuksen, hippokampuksen ja orbitofrontaalisen aivokuoren reseptoreiden yliherkkyys. Tätä tukevat havainnot siitä, että seksiriippuvuutta esiintyy useammin niillä henkilöillä, joilla on muitakin riippuvuustason häiriöitä.

Seksiriippuvuus katsotaan ennen kaikkea opituksi tai virheellisen ajattelun seurauksena syntyneeksi käyttäytymiseksi: kyvyttömyyteen käsitellä omia tunteita tai muuten poikkeavaan minäkuvaan ja epärealistisiin elämänodotuksiin. Myös syyllisyyden ja häpeän tunteet sekä heikko itsetunto voivat johtaa yliseksuaaliseen käyttäytymiseen. Käyttäytymisellä pyritään hallitsemaan ja estämään emotionaalista kipua. Kivun taustalla on useimmiten lapsuudenaikaisia hylätyksi tulemisen kokemuksia tai hyväksikäyttöä, josta on seurannut aikuisuuteen kantautuva läheisyyden pelko. Ihminen on oppinut käyttämään seksuaalisuutta vuorovaikutuksellisena keinona miellyttääkseen muita tai selviytyäkseen vaikeista tilanteista. Teoriaa tukee monen seksiriippuvaisen ihmisen käsitykset itsestä hyödyttömänä ja pahana ihmisenä, joita kukaan ei voi rakastaa.

Yhdysvaltalaiset Ralph ja Marcus Earle ovat perehtyneet seksiriippuvuuteen sekä seksuaalisten traumaattisten kokemusten hoitoon. Heidän mielestään seksiriippuvaiseksi ihmiseksi ei synnytä vaan siihen kasvetaan. Useimpien seksiriippuvaisten taustalla on traumaattisia lapsuuden kokemuksia, jopa vuosien seksuaalista hyväksikäyttöä, kaltoin kohtelua sekä fyysistä tai emotionaalista epävakautta tai laiminlyöntiä. Heidän varhaisissa kiintymyssuhteissa voi olla vakavia häiriöitä, eroja ja hylätyksi tulemista. Seksuaalisuuteen liittyvä ilmapiiri ja viestit ovat voineet olla kielteisiä: seksuaalinen halu ja seksi on esitetty likaisena, synnillisenä, sairaana tai merkityksettömänä. Normaalit, terveet mallit ja esikuvat seksuaalisuudesta puuttuvat kokonaan.

Monet seksistä riippuvaiset tulevat perheistä, joissa vanhempien väliltä on puuttunut kokonaan avoin vuorovaikutus ja kommunikaatio. Sen sijaan kohtaaminen on lukkiutunutta eivätkä aikuiset tue lapsiaan tai toisiaan. Vanhemmat myös pettävät usein lastensa luottamuksen ja perheen sisäiset säännöt ovat omavaltaiset, jähmeät ja jäykät. Perheen sisällä haukutaan, solvataan ja kritisoidaan herkästi, ja jos lapset eivät onnistu asetetuissa tavoitteissa tai noudata vanhempien asettamia sääntöjä, heitä rangaistaan epäjohdonmukaisesti ja törkeästi.

Lapsuuden kivulias historia jättää lukemattomia näkymättömiä haavoja ja arpia, jotka näyttäytyvät pakonomaisena seksuaalisena käyttäytymisenä. Earlen & Earlen mukaan addiktiivinen henkilö ei useinkaan arvosta itseään ja uskoo, että kehenkään ei voi luottaa. Hän uskoo, että päästäessään toisen ihmisen lähelleen hän tulee joka tapauksessa hylätyksi. Kun lapsuuden ilmapiiriä leimaa rajattomuus ja epämääräisyys, lapsi on oppinut uskomaan, että tunteiden näyttäminen on vaarallista ja oppinut naamioimaan tunteensa. Epäinhimillinen asenne seksuaalisuuteen estää ”luonnollisen” seksuaalisen toiminnan kehittymisen, eikä seksiriippuvaiselle ole kehittynyt myöskään luonnollista suhdetta intiimiyteen ja läheisyyteen. Seksistä tulee epäinhimillistä ja objektoitunutta.

Seksiriippuvaisella on usein myös kehittymättömät sosiaaliset taidot. He eivät tiedä, kuinka kommunikoida syvällisesti ja rehellisesti toisten ihmisten kanssa. Tyypillistä käyttäytymistä on erityisesti salailevuus ja pinnallisuus ja he ovatkin oppineet säilyttämään julkisivunsa ja naamionsa taitavasti. Koska he vaistomaisesti ajattelevat olevansa pahoja, he yrittävät peittää ”pahuutensa” samalla kun pyrkivät kaikin keinoin näyttämään, kuinka hyviä he ovat. Epäluottamus ja epäluuloisuus aiheuttavat sen, että he eivät voi olla parisuhteessakaan tarvitsevia tai riippuvaisia toisista ihmisistä, eivätkä he usko pystyvänsä luottamaan edes itseensä saati toisiin ihmisiin.

Seksiriippuvainen osaa poikkeuksetta vain yhden tekniikan tullakseen toimeen todellisuuden ja epämiellyttävien tunteiden kanssa. Sen sijaan että tuntisi surua, kipua tai vihaa, hän pakeneekin pakonomaiseen käyttäytymiseensä. Seksiriippuvaisen ihmisen ihmissuhteet eivät sisällä luonnollista kohtaavaa läheisyyttä ja intiimiyttä. Varjellessaan itseään kivun tuottamalta vaaralta hän ei pysty päästämään ketään todelliseen läheisyyteen ja intiimiyteen itsensä kanssa, ja kyvyttömyys luottaa toisiin johtaa eristäytymiseen ja perinpohjaiseen yksinäisyyteen. Seksiriippuvaiset ovat usein kiintymyssuhteissaan itseriittoisesti kiinnittyneitä ja heidän on vaikea sietää aitoa toisen ihmisen kanssa kohtaavaa läheisyyttä. Myös narsistintyyppinen itsekeskeinen käyttäytyminen yhdistettynä riippuvaiseen käyttäytymiseen vaikuttaa hyvin yleiseltä.

Seksuaalinen riippuvuus ja sen hoito

Seksuaalisen riippuvuuden hoidossa on samantyyppinen perusajatus kuin ruokariippuvuuden hoidossa, sillä molemmissa pyritään kohtuukäyttöön. Kun nikotinisti, alkoholisti tai peliriippuvainen pyrkii pääsemään kokonaan irti riippuvuutta aiheuttavasta asiasta, ei seksiriippuvaisen tavoitteena kuitenkaan ole aseksuaalisuus tai seksistä kokonaan kieltäytyminen. Terapeutti Irene Kristeri kysyy ruokariippuvuuden edessä, haluammeko oikeasti muutosta vai etsimmekö vain helpotusta. Kuinka usein riippuvainen haluaa oikeasti toipua? Haluaako riippuvuudesta kärsivä todella aloittaa sen pitkän prosessin, jota todellinen terveyhtyminen vaatii? Nämä kysymykset on syytä esittää itselleen myös seksiriippuvuuden kohdalla.

Seksiriippuvuutta hoidetaan monenlaisilla menetelmillä. Sitä voidaan hoitaa esimerkiksi yksilöterapiassa tai ryhmäterapiassa. Ensimmäinen askel on myöntää itselle ja muille oma riippuvuutensa. Kognitiivisen näkökulman mukaan terapiassa pyritään tutkimaan riippuvuuden taustalla olevia vääristyneitä uskomuksia ja muuttamaan niitä myönteisimmiksi. Ensimmäiseksi on syytä tunnistaa riippuvainen käyttäytymisen kuvio. Tavoitteena on kehittää tilalle uusi terveempi tapa toimia, sekä lisätä tietoisuutta itsestä: ymmärrystä siitä, kuinka on tehnyt ja tekee valintoja menneisyydessä, nykyisyydessä ja tulevaisuudessa.

On tärkeää vahvistaa ja tukea ei-seksuaalista toimintaa, kuten vuorovaikutusta toisten ihmisten kanssa, luoda terveitä ihmissuhteita, pyrkiä rehellisyyteen, opetella vastoinkäymisten sietokykyä sekä surun, vihan ja muiden vaikeiden tunteiden ilmaisua. On tavoitettava itsestä syyt siihen, miksi antautuu riippuvuutta aiheuttavaan seksikäyttäytymiseen, sekä pyrittävä ymmärtämään ja oivaltamaan, millaista uusi elämisen tapa on ilman riippuvuuskäyttäytymistä, mitä kaikkia asioita se tarkoittaa. On hyvä tutkia myös sitä, mitä tarkoittaa todellinen ja tasapainoinen elämä.

Seksiriippuvuuden hoidossa on tärkeää valmistautua myös riippuvuuskäyttäytymisen uusiutumisen tai pahenemisen varalle, sillä hoidon suurimpia haasteita on juuri takapakkien ehkäiseminen. Riippuvainen on oppinut käsittelemään stressiä ja odottamattomia tunteita pakonomaisen käyttäytymisensä avulla. Hänelle on kehittynyt lähes automaattinen ja tavanmukainen tapa tukeutua riippuvaiseen käyttäytymiseen ei pelkästään sisäisen tai ulkoisen stressin edessä vaan myös kokiessaan menestystä, mielihyvää ja nautintoa.

Gestalt-terapeuttisessa lähestymistavassa seksiriippuvuus nähdään emotionaalisena ongelmana sekä eräänlaisena puolustusmekanismina, jossa riippuvaiset ovat oppineet riippuvuudellaan suojelemaan itseään kipeiltä pelottavilta, tuntemattomilta tai oudoilta tunteilta. He ovat oppineet välttelemään näitä tunteita elämänsä aikana useista eri syistä. Seksiriippuvuuden hoitoon voidaan yhdistää myös erilaisia traumaterapeuttisia menetelmiä ja näkökulmia.

Kun pakonomainen seksiriippuvuus yhdistyy narsistisiin piirteisiin, on se terapeutti Sandy Hotchkissin mukaan erityisen syvään juurtunut, eikä ihminen useinkaan näe käyttäytymisessään mitään ongelmaa: pikemminkin hän näkee riippuvuutensa perimmältään hyödylliseksi, vaarattomaksi ja tarpeelliseksi selviytymiskeinoksi omalle emotionaaliselle selviytymiselleen. Hotchkissin mukaan riippuvaiset ihmiset vähättelevät usein toimintaansa sanomalla, että se on hauskaa tai välttämätöntä eikä niin kauhean vakavaa. Tosiasiassa se jättää ihmisen nälkäiseksi ja kylmäksi ja estää saavuttamasta sitä läheisyyttä, joka voisi tuottaa tyydytystä, jos sitä ei pelkäisi niin kamalasti. Riippuvaisen ihmisen kumppanilla on omat haasteensa. Hänen on asetettava selkeitä rajoja ja vaadittava vastavuoroisia ihmissuhteita.

Leena