31. päivä

Kuukauden kokeilu on ohi. Viimeisenä päivänä meni viikonlopun ruokaostoksiin 12,60 euroa (kanaa, lihapullia, sipulia, kurkkua, mandariineja, jugurttia, koiranruokaa, leipä). Mitä jäi käteen? 15 euroa 60 senttiä . Enemmän olisi pitänyt jäädä, sillä yhteen kuukauteen ei osunut mitään hankintoja (paitsi pyöräilykypärä 3,5). Arvioin etukäteen, että vähintään 50 euroa jää, jos peruspäivärahalla ylipäänsä tulee toimeen. Ei jäänyt.

Turhuutena budjetissani oli tietysti tupakka, mutta toisaalta en käynyt kertaakaan elokuvissa, en ostanut suklaata, en pullaa, en leikkauttanut tukkaani. Koiria kieltäydyin pitämästä turhuutena (niiden kustannukset olivat kaikkineen n. 20 euroa).

Mitä minä opin? Että ruokaa saa yllättävän halvalla, jos on mahdollisuus ja sinnikkyyttä kiertää loputtomiin tarjouksia ja laskea joka sentti. Jos osaa itse tehdä ruokaa, jos osaa leipoa ja osaa ummistaa silmänsä muotireseptien vuohonjuustoilta ja rucoloilta. Opin että kauppojen halpasarjoissa on ihan kelvollisia tuotteita. (Ei kaikki, esim. halpasoija on niin kamalaa, ettei se kelpaa edes jalkakäytävien sulattamiseen. Kokeiltu on.) Opin että ongelma ei ole siinä, etteikö peruspäiväraha ruokaan riittäisi - se ei vaan riitä yhtään mihinkään muuhun.

Opin, että köyhä on köyhyytensä vanki. Ilmaisiinkaan rientoihin ei voi osallistua, kun matkustaminen maksaa. Jopa vapaaehtoistoiminnan kurssit maksavat ja sitten pitäisi vielä jotenkin päästä toiminnan pariin. Opin että pelkkään penninvenytykseen keskittyminen tekee ihmisestä tylsän, kiukkuisen ja kateellisen. Materialistisesta kulutusjuhlijasta päätyy vielä materialistisemmaksi niuhottajaksi..

Opin ymmärtämään, miksi köyhät eivät ole barrikaadeilla riehumassa. Heidän koko energiansa menee senttien venyttämiseen eivätkä he sitä paitsi pääse lähiöistään liikkeelle. Opin ihmettelemään, mitä ovat ne ylisuuret korvaukset jotka houkuttelevat ihmisiä vapaaehtoisesti vieroksumaan töitä. Minun on vaikea kuvitella, että kukaan huvikseen eläisi peruspäivärahalla - jollei vaihtoehto ole vielä kehnompi.

Opin myös ihailemaan kaikkia, jotka kuukaudesta toiseen sinnittelevät peruspäivärahalla ja pysyvät vielä jotenkuten järjissään. Vai onko heitä ?